Ferrari vai Lamborghini? Ajoelämykset vertailussa

Nämä kaksi superautojättiläistä ovat toimineet toistensa vertailukohtina jo 50 vuotta. Kamppailu italialaisten urheiluautojen herruudesta jatkuu yhä ja molemmilla leireillä on omat kannattajansa. Kumman auton ratissa sinä ja läheisesi koette miellyttävämmän ajoelämyksen? Lue alta tiivistetyt ajatuksemme molempien valmistajien autoista:

Ferrari F430

Klassinen Ferrari sopii kuskille, joka haluaa kokea ylellisen superautoelämyksen vauhdista tinkimättä. Auton muotoilu hivelee silmää kuin silmää, ja auto herättää majesteettista kunnioitusta hurjemman näköiseen Lamborghiniin verrattuna.

F430:n V8-moottori on ehkä serkkuaan pienempi, mutta suorilla vauhdissa ei jäädä paljoa jälkeen ja kevyempänä autona yltää kiihtyvyydessä samalle tasolle. Ohjattavuus on Gallardoa parempi, joten auto tuntuu pysyvän paremmin hallussa ja on lopulta nopeampi mutkaisella tiellä. Ferrari on myös tilavampi ja osittain siksi miellyttävämpi ajaa pitkällä matkalla.

  • Huippunopeus: 315 km/h
  • Kiihtyvyys 0–100 km/h: 3,6 sekuntia
  • Moottoritilavuus: 4,3-litrainen V8
  • Moottorin teho: 483 hevosvoimaa

Kenelle Ferrari sopii?
Tinkimättömän klassista ajoelämystä hakeville fiilistelijöille.

Lamborghini Gallardo

Sporttinen Lamborghini tunnetaan räväköistä liikkeistään ja on hurjapäisen kuskin ykkösvalinta niin kiihdytysajoon kuin ratakiertelyyn. Moderni muotoilu kuvastaa hyvin auton sielua: kun Ferrarin ratissa tuntee olevansa yhtä auton kanssa, on Lamborghini kuin pillastunut härkä, jota täytyy pidellä aisoissa.

Gallardosta löytyy enemmän hevosvoimia ja vääntöä kuin punaisesta kilpakumppanistaan. Auto ei kuitenkaan pysy kiinni tiessä yhtä sulavasti kuin punainen vastustajansa, mikä ei ole kuitenkaan huono asia: pieni vaaran tunne kuuluu Lamborghinin kaltaisen auton identiteettiin ja tekee ajamisesta todella hauskaa. Tästä huolimatta Gallardo on erittäin turvallinen auto ajaa.

  • Huippunopeus: 325 km/h
  • Kiihtyvyys 0–100 km/h: 3,6 sekuntia
  • Moottorin tilavuus: 5,2-litrainen V10
  • Moottorin teho: 570 hevosvoimaa

Kenelle Lamborghini sopii?
Adrenaliinia ja moottorin mylinää kaipaaville hurjapäille.

Jos päätös näiden klassikkojen välillä tuntuu mahdottomalta, voi samalla kertaa käydä ajamassa sekä Ferraria että Lamborghinia ja päättää itse kokemuksen kautta, kumpi legendaarisista autovalmistajista on oma suosikki.

Katso sivuiltamme myös muut ajoelämykset.

Elämystestissä panssarivaunuajelu

Olemme aloittaneet Elämyslahjoilla uuden videosarjan, jossa käymme testaamassa tarjoamiamme elämyksiä kameroiden loisteessa. Tällä kertaa pääsimme kruisailemaan ison maailman tyyliin, kun alle otettiin 15 tonnia painava Saurer 4K 4FA -rynnäkköpanssarivaunu.

Elämys alkoi kierroksella yksityisessä museossa, johon tilan omistaja oli koonnut muistoja alueen toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista esimerkiksi vaatteiden, kuvien, kirjeiden ja aseiden muodossa. Osa muistoista kuului Mil-safarin Mikan sodassa taistelleelle perheelle, jonka historiasta Mika kertoo museokierroksen aikana. Tilalta löytyy tankkien lisäksi myös muita kulkuneuvoja, joita on käytetty muun muassa Tuntemattomien sotilaiden, Rukajärven tien ja Lupaus-elokuvan tuotannoissa.

Museokierroksen jälkeen käytiin itse toimeen ja voi pojat, mikä fiilis olikaan päästä kiinni Saurerin rattiin! Katso tunnelmia ja koko elämyskokemus yllä olevasta videosta, niin näet, mistä tankilla ajamisessa on todella kysymys.

Voit käydä katsomassa myös muut jo ilmestyneet videot YouTube-kanavaltamme, jonka tilaamalla saat ilmoituksen aina uuden jakson ilmestyessä.

-Jose, Elämyslahjat

Elämäni pelottavin päivä – ralliauton kyydissä

Voi juku, miten jännittävä viime perjantai oli. Lähdimme yhdessä maajohtajamme Katrin kanssa tutustumaan palveluntarjojamme, 1st Time Racingin elämyksiin ja olin kuullut huhua, että saattaisimme itsekin päästä kokemaan oikean ralliauton tehoja.

Olin sulkenut tämän ajatuksen päästäni, sillä yksi pelottavimmista asioista on joutua tilanteeseen, jota en pysty hallitsemaan. Pelkään usein jo ihan tavallisenkin henkilöauton kyydissä, jos kuski sattuu ajamaan vähänkään kovempaa esim. moottoritiellä. En tiedä mistä tämä pelko on tullut, mutta jotenkin olen oppinut pelkäämään auton kyydissä.

Pääsimme paikalle, ja ei mennyt aikaakaan, kun aloimme jo vetää ajovarusteita päällemme. Ajattelin, että lähden ainakin kokeilemaan miten homma etenee, mutta tiedostin, että aina voi viheltää pelin poikki jos pelko ottaa vallan liiaksi. Haalarit niskaan, kypärä päähän ja kohta minut olikin jo köytetty ralliauon penkkiin ratin taakse. Ensimmäinen etappi oli testata itse millaiselta ajaminen ralliautolla tuntuisi. Ajelimme muutaman kierroksen jääradalla, mutta nyhverönä menin kaikki mutkat todella hissukseen, ja mittari näytti arviolta viittä kymppiä kovimmassakin vauhdissa.

Rallikyyditys

Kun olimme testanneet ajamista, kysyi 1st Time Racingin Janne, kumpi meistä haluaisi ensimmäisenä kyytiin. Kuin tykin suusta, kuulin minun sanovan ”minä!” – halusin kokemuksen heti alta pois, etten ehtisi enää jänistää. Nyt kun kaikki vetimetkin oli saatu päälle, olihan minun pakko uskaltaa kyytiinkin. Jälleen vyöt kiinnitettiin tiukalle, enkä voinut liikkua senttiäkään penkissä. Pieni ahtaanpaikankammo meinasi iskeä, mutta heti kun auto lähti liikkeelle, unohdin kiristävät vyöt ja niiden tilalle ajatuksiin tuli paniikki siitä, selviäisinkö hengissä itse kyydityksestä.

Rallikuski Janne ei todellakaan himmaillut, vaan antoi mennä täysillä heti ensimmäisestä mutkasta alkaen. Tunne oli samaan aikaan siistein ikinä, mutta samalla pelko heitti kapuloita rattaisiin. Vauhtia oli 150 km tunnissa, mutkat mentiin aivan sivuttain, ja mäistä tultiin alas ilmalennoilla – miten ikinä suostuinkaan tähän, kyselin itseltäni. Ensimmäisen kierroksen loppuvaiheessa vauhti ja pelottava tilanne ottivat vallan ja huusin Jannelle ”nyt on pakko päästä pois, hidasta!”. Janne hoiti tilanteen hyvin: hän hidasti hieman, mutta ei luovuttanut suhteeni.

Kuin ihmeen kaupalla suostuin toiselle kierrokselle, joka meni jo paljon paremmin. Nyt osasin hieman nauttia ilmalennoista ja tiukoista kurveista, sain jopa kuvattua videolle koko toisen kierroksen. Toisen kierroksen päätyttyä olin yhtä hymyä, kädet ja polvet tärisi adrenaliinista ja pelosta, mutta olo oli mahtava – olin voittanut itseni!

Tällainen elämys sopii mielestäni loistavasti sekä autoilun ystäville, mutta myös sellaisille, jotka haluavat ylittää itsensä. Suosittelen elämystä esimerkiksi polttarisankarille yllätysohjelmanumeroksi tai vaikka pyöreitä täyttävälle perheenjäsenelle syntymäpäivälahjaksi.

Tällaisesta tulee ihan mahtava fiilis, kun tajuaa tehneensä jotain, mitä ei olisi voinut kuvitellakaan uskaltavansa kokea!

Katso elämyksestä lisätietoja: 1st Time Racing rallikyyditys

-Kristiina

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita?

En ole hääppöinen kuski. Joten kun tilaisuus tarjoutui mennä testaamaan 1st Time Racingin ralliajoa, kovaan ääneen ilmaisin, että kyytiin voin istua, mutta ajaa en aio. Tähän tottakai vaikutti myös se, että talvikaudella rata jäädytetään, joka osaltaan synnyttää pientä epäilystä.

IMG_5467

 

Saavumme upeiden talvisten maisemien keskelle Topenolla sijaitsevaan Saukkolan EK:lle, joka hurmaa meidät heti tervetulleeksi toivottamalla tunnelmallaan. Ennen tosikoitosta nautimme lounaan ja kahvit tilan kahviossa, joka kattaa tilukset jopa sadalle hengelle. Tilan isäntä Hannu Saukkola toivottaa meidät tervetulleeksi ja kertoo meille tilan historiasta ja hyödyntämismahdollisuuksista.

“Täällä lippikset toimivat käyntikortteina”

DSC_5115

“Täällä lippikset toimivat käyntikortteina” Hannu kertoo, kun ihastelemme seinää peittävää lippiskokoelmaa. Tunnelma on todella lämmin ja vieraanvarainen, seiniä koristaa erinäiset rallikuvat vuosien varrelta ja kahviossa tuoksuu vastaleivottu pulla.

IMG_5452

IMG_5456

 Janne, Katri, Pinja & Kadri

DSC_5116

Vaikka sisälle olisikin mukava jäädä vielä lämpimään, vedämme pipot päähän ja lähdemme kiertämään tilaa. Omenapuut ovat lumen peitossa. Sovimme jo, että tulemme ehdottomasti uudelleen kylään kesällä. Ajomestari Janne kierrättää meitä tilalla, johon kuuluu myös valloittavat saunatilat sekä upea savusauna. Silmämme osuvat ulkopaljuun, jota saa lämmitettyä vuoden ympäri! Harmi, ettemme tällä kertaa varanneet aikaa tälle..

DSC_5170

DSC_5157

Kierroksen jälkeen Janne kertoo meille ajotapahtuman kulusta, opastaa rallin ajamisen luonteesta sekä antaa neuvoja ja ohjeita. Vedämme tamineet päälle, ja nyt alkaa tilanne konkretisoitumaan: kohta ajetaan. Kypärä päähän ja ajohaalarit päälle. Hei, tässähän tuntee olonsa jo melkein ammattilaiseksi.

DSC_5183

DSC_5184

Se tunne unohtuu kuitenkin pian, kun pääsemme “varikkopaikalle”, jossa seisoo komea kokoelma ralliautoja valmiudessa. Vieressä leimuaa tuli, jonka ympärillä saamme mukavasti odotella omaa vuoroamme ja samalla seurata ajoja.

 

DSC_5146

DSC_5199

Asiakaspalvelupäällikkömme Tiina lähtee ensimmäisenä radalle. Uskallanko minäkin? Enpä tiedä, tuntuu hurjalta, mitenköhän pystyn hallitsemaan tehokasta autoa liukkaalla radalla..

 

DSC_5228

Muistatteko, kun sanoin etten aio ajaa, vaan pelkästään nauttia adrenaliiniryöpystä Jannen kyydissä. Noh, sehän unohtuu nopeasti kun saamme hypätä autoon, jossa on kunnon turvakaaret sekä -vyöt. Autot ovat muuten hyvin riisuttuja, sisällä on vain yksi tai kaksi penkkiä.

IMG_5486 

Hyppään autoon ja vedämme vyöt kireällä, onpas äkkiä turvallinen olo. Ajattelin, etten ikinä uskalla ajaa talviradalla tuhatta ja sataa, mutta rauhoitun heti, kun meitä kehotetaan ajamaan juuri sillä nopeudella, kuin mikä itselle tuntuu hyvältä.


Aloitan rauhallisesti ja tunnustelen auton ohjattavuutta ja liikkuvuutta. Auto pitää aikamoista ääntä, mutta tämä kuuluu asiaan. Yllätyn jo ensimmäisessä mutkassa siitä, miten äärimmäisen hyvä pito renkaissa on. Pikkuhiljaa uskallan alkaa painamaan lisää kaasua ja menemään tiukkoihin mutkiinkin hieman reippaammin, siistiä! Yllättäen missään vaiheessa ei tunnu, että auto lähtisi luisuun tai menettäisi hallittavuutta. Harjoitusta, kierroksia ja rohkeutta vielä vähän lisää, niin Hirvonenkin hytisisi.

 IMG_5538

Lyhytkin kokeilu oli hauskaa, ja oli mielenkiintoista kokea auton erilainen ajettavuus. Nyt haluan istua kyytiin ja antaa ammattilaisen näyttää miten tämä tehdään kunnolla! Kaksipaikkaisessa autossa tilaa on juuri sopivasti, vyöt vain kireälle ja siirrymme odottamaan vuoroamme.

Sekunttikello tikittää antaen aikaa juuri sopivasti jännityksen hiipimiselle. Aika lyö, ja lähdemme liikkeelle räjähtävästi. Hetken olen jähmettyneenä hiljaa, mutta ensimmäisessä mutkassa kurkusta pärähtää jo kiljahdus. Huh, mutkat ovat jyrkkiä ja kun menemme niihin vauhdilla, on auto lähes poikittain radalla. Kestää jonkin aikaa ennen kuin alan luottamaan siihen, ettei auto pyörähdä ympäri, vaikka siltä aluksi tuntuukin. Jannen kokemuksella häneen voi luottaa täysin ja alan adrenaliinit virraten nauttimaan kyydistä, silti samalla vyön remmejä puristaen. Rata mutkittelee ja suoralle päästyämme lasissa on jo 150 km/h. Huh, myönnettäköön, hieman erilaista menoa kuin oma ajoni. Kokeneen ajajan taito on käsittämättömän upea kokea vierestä, niin taitavaa ajoneuvon hallintaa, että on helppo tuntea olonsa jopa siinä menossa turvalliseksi.

 

 

IMG_5590

Talvinen rata on upea, aurinko välähtää puiden takaa ja lumi pöllyää käännöksissä renkaiden alla. Silti kokemus on niin intensiivinen, että lyhytkin ajo on ehdottoman riittävästi. Pysähdyttyämme huomaan jännittäväni koko kroppaa. Alkushokin ja hermostuneisuuden lauettua en voinut muuta kuin hymyillä loppukyydityksen ajan. Siistiä, upeaa kerrassaan!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita? Ei, vaan vauhtia kyllä ja vaaralliselta tuntuvia tilanteita, mutta turvallisessa ja varmassa kyydityksessä. 

 

DSC_5246

Ymmärrän nyt, miksi rallikokemus kiinnostaa niin paljon, se on ollut yksi suosituimmista elämyksistämme toimintamme aloittamisesta asti. Vaihtoehtoina on erilaisia rallipaketteja, jokaiselle ja tilanteeseen sopiva. Ja hei, ralli ei kyllä ole pelkästään miehille, kyllä me naisetkin aika meno saatiin aikaiseksi, ja nyt olemme aivan koukussa! Kesällä sitten uudemman kerran, kun rata tarjoaa taas erilaisen tuntuman 😉

 

Nyt hei kun ystävänpäivä lähestyy, en kokisi tätä lainkaan hullummaksi lahjaksi rakkaalle tai parhaalle ystävälle. Jos itse ei uskaltaudu ajamaan, on jo katselukin elämys itsessään 🙂 Suosittelenko? ABSOLUT!

Kurkkaa kaikki rallielämykset >

Vauhdikasta viikkoa!

Pinja

d. Pinja Talikka

Sunnuntaikruisailua Ferrarilla

Ferrari

 

Auringonpaiste lämmittää, kesäisen Helsingin kadut kutsuvat ja edessäni on punaisena kiiltelevän Ferrarin ratti. Tämän sunnuntai-iltapäivän ajelun puitteet ovat kunnossa.

 

Ajoelämys alkaa parkkipaikalta, jossa ajo-opastaja esittelee minulle Ferrari 360:n ja neuvoo ajolaitteiden käytön. Opastus ja asiantuntijan läsnäolo ovat tarpeen, koska innostuksen lisäksi jännitys on päällimmäisenä tunteena. Auto on arvokas, eikä keltään varmasti jäisi huomaamatta, jos sillä törmäisi parkkipaikan tolppaan. Myös ajoreitti on itselleni entuudestaan tuntematon.

 

Ferrari

 

Ferrari

 

Jännitys kasvaa entisestään, kun auto jyrähtää liikkeelle. Ääni on sellainen, että tämä kulkupeli sekä nähdään että kuullaan! Hevosvoimia kärryssä on 400. Ohjaus on sujuvaa, mutta auton mataluus vaatii hieman totuttelua.

 

Pääsemme lähtemään matkaan ongelmitta ja vähitellen jännitys alkaa väistyä. Tässä sitä ajellaan Ferrarilla! Ilmavirta sekoittaa hiuksia kun nopeus kasvaa. Ohikulkijoiden katseet kääntyvät punaiseen avoautoon. Vaikka auton huippunopeus on 304 km/h, nyt ei ole tarkoitus hurjastella. Tämä sopii minulle hyvin; kaupunkiajon tarkoituksena on nautiskella. Muissa autoilijoissa Ferrari vaikuttaa kuitenkin herättävän kilpailunhalun (tai kateuden?), sillä ohituksia tuntuu olevan tänään erityisen paljon.

 

Ajon aikana vieressä istuva opastaja kertoo auton ominaisuuksista ja ohjaa ajamaan oikeaa reittiä. Edelleen on mukavaa, että joku on vieressä juttuseurana. Loppumatkasta olo on jo rento ja ajosta todella voi nauttia. Vartti kuluu nopeasti, ja kurvaamme takaisin parkkipaikalle.

 

Parasta kokemuksessa oli kunnioitusta herättävä moottorin jylinä liikkeelle lähtiessä. Ja onhan auto jo itsessäänkin legendaarinen. Oli myös hauskaa, että ajo kuvattiin ja siitä saa muiston. Näin elämystä voi fiilistellä yhä uudelleen kotisohvalla – ja tietysti esitellä sitä myös muille.

 

Ferrari

 

Ferrari-ajoja järjestetään seuraavan kerran Helsingissä kesällä 2016. Onpahan taas yksi syy lisää odottaa kesää.

 

– Niko, elämystestaaja

 

 

Kilpikonnana jänisten joukossa

Elämyksen valinta

Kesä oli ollut sateinen, joten kaipasimme hieman piristystä ElämysLahjoilla. Markkinointipäällikkömme Jonin ja hakukonemarkkinoija Tommin kanssa pohdimme, että mikä elämys sopisi hyvin sateisellekin kesäsäälle. Mielessämme kävimme läpi SUP-lautailut ja pienlentokonelennätykset, kunnes Jonilla välähti. Kartingia meidän tiimimme ei ollut päässyt vielä kokeilemaan. Kartingin etuihin lukeutui se, että sitä oli mahdollista ajaa sisätiloissa hallissa, mikäli ulkona sattui satamaan.

karting elämyslahjat

Ilkka ja Tommi lähdössä radalle.

Tunnelmia ennen ajoa

Tunnelmat ennen Turku Kartingiin saapumista olivat jännityksensekaisia. Tiesin, että osaan ajaa, mutta kevyen ja nopeasti kiihtyvän auton ohjastamisesta kapeilla ja mutkikkailla kilparadoilla minulla ei ollut minkäänlaista aikaisempaa kokemusta. Uhkakuvana mielessä siinsi raju törmääminen ajorataa ympäröivään rengasvalliin. Suuria ennakko-odotuksia minulla ei ollut siitä, mitä tuleman piti. Tiesin kuitenkin kartingia kokeilleiden tuttujen kertomusten perusteella, että luvassa olisi elämys, josta ei puutu vauhtia ja jännittäviä tilanteita.

Alkuvalmistelut ennen ajoa

Ennen karting-hallin ajoradalle menemistä noudettiin ajohaalarit ja ajokengät. Väärän kokoisen haalarin ajautuminen XXL-kokoisten haalareiden joukkoon aiheutti sen, että puin päälleni pari numeroa liian pienet haalarit. Iso mies vääränkokoisiin haalareihin sulloutuneena sai aikaan Jonissa ja Tommissa tahattomia naurunpurskahduksia. Lopulta oikeankokoiset ajohaalarit ja kengät kuitenkin löytyivät.

 

Ajoradan reunalla

Kun saavuimme pukutiloista karting-hallin ajoradan reunalle, levisi sieraimiin tutun tuntuinen pakokaasun tuoksu. Samalla sydämen syke tuntui kiihtyvän ikään kuin valmistellakseen elimistöä tulevaa koitosta varten. Hetken ihmeteltyämme muiden kuljettajien nopeatempoista ajoa radalla, tultiin meille kertomaan ajamisen säännöt. Keltaisten valojen syttyessä tuli ajovauhti hidastaa ajoradalla juoksuvauhtiin, kuten myös silloin, jos ruutulippua heilutettiin. Ruutulipun heiluminen merkitsee myös sitä, että ajo päättyy ja autot tulee ajaa takaisin varikolle. Ajoradan reunalle saavuttaessa noudettiin myös kypärät ja kypärämyssyt.

 

Siirtyminen karting-autoihin

Sen jälkeen kun edellinen kolmen hengen porukka sai ajamisen lopulta päätökseen, oli meidän vuoro hypätä rattiin. Ensimmäisenä varikolla olevaan autoon asettui Tommi, toiseen minä ja kolmanteen Joni. Ensikertalaisina saimme ratavahdilta neuvon ajaa ensimmäiset kierrokset rauhallisesti. Autot nykäistiin käyntiin. Mielessäni kävin läpi kaasu- ja jarrupolkimien sijainnin ja mietin ajotaktiikkaa ensimmäisille kierroksille. Ennen liikkeellelähtöä kuulin Jonin ihmettelevän selkäni takana, että missä karting-autoissa sijaitsee turvavyö. Hymyilin hieman, koska tiesin, että Turku Kartingin karting-autoissa ei ole turvavyötä.

 

Keskinäinen ajokisa

Liikkeelle lähteminen sujui ongelmitta. Ensimmäiset kolme kierrosta ajoin jopa ylivarovaisesti ratavahdin neuvoja noudattaen ja Joni ja Tommi ohittivat minut varmaan kaksi kertaa jo muutaman ensimmäisen kierroksen aikana. Vaikka pyrin lisäämään nopeutta kierros kierrokselta, en pysynyt Jonin ja Tommin vauhdissa. Saatoin vain ihailla ohi kiitävien tovereiden taidokkaita ajolinjoja. Olen ajotyyliltäni hieman varmanpäälle pelaaja ja se kostautui hitaina kierrosaikoina. Jonin ja Tommin rohkeat ajolinjat ja taidokkaat kiihdytykset kantoivat selvästi hedelmää ja toimivat omaa maltillista ajotyyliäni paremmin. Minut ohitettiin useita kertoja 10 minuuttia kestävän ajon aikana.

Lopulta ruutulippu heilahti ja meidät komennettiin varikolle. Oli aika vertailla tuloksia. Siinä missä toverini ajoivat 25 sekunnin kierrosaikoja, olivat omat kierrosaikani 30 sekunnin luokkaa. Suorastaan hävetti katsoa tuloksia. Tunsin itseni Jänis ja kilpikonna –sadun kilpikonnaksi, kuitenkin sillä erotuksella, että tällä kertaa kilpikonna ei voittanut.

 

Tunnelmointia ennen poislähtöä

Pukuhuoneessa löysimme vielä penkille jätetyt laput meitä edeltäneiden kuljettajien kierrosajoista. Saimme havaita olleemme melko hitaita ajajia. Meitä edeltäneet kuljettajat olivat kellottaneet lähellä rataennätystä olevia 21 sekunnin kierrosaikoja.
Ennen lähtöä Turku Kartingista kävimme myös ihmettelemässä laajaa ulkorataa, joka oli vierailumme aikana kuitenkin suljettu. Syynä siihen oli vesisade ja sen aiheuttama radan lammikoituminen. Joni ja Tommi keskustelivat ajointoa puhkuen siitä, millaisia ajolinjoja laajalla ulkoradalla kannattaisi valita ja kuinka kovaa radalla voisi päästä ajamaan. Itse en ollut niin innoissani, koska olin menettänyt vauhdinnälän jo sisäradalla ajaessani. Toisaalta itseänikin jäi vähän mietityttämään, että millainen leveämpi ja pidempi ulkorata olisi ollut ajaa. Yksissä tuumin päätimme, että tänne täytyy tulla vielä joskus uudestaan testaamaan ulkorata.
Ajamisessa yllätti sen fyysisyys. Rattia sai kääntää aivan tosissaan jyrkimmissä kurveissa, mikä tuntui myös ajon jälkeen hauislihaksissa siitäkin huolimatta, että allekirjoittanut ei ole kovin heiveröinen.

 

Suositukset

Tämän kokemuksen pohjalta voin suositella vilpittömästi elämystä myös muille. Kapeilla radoilla vauhti tuntuu lujemmalta kuin se todellisuudessa onkaan ja jännittäviä tilanteita riitti koko rahan edestä. Vaikka 10 minuuttia voi kuulostaa lyhyeltä ajo-ajalta, ei se todellisuudessa ole sitä. Ratin takana 10 minuuttia tuntuu yllättävän pitkältä ajalta. Laji sopii näköjään hyvin myös naisille, sillä meidän jälkeen ajoradalle saapunut naiskuljettaja ajoi varsin nopeita kierrosaikoja.

 

Ilkka, elämysharjoittelija