Kesäloman 10 suosikkielämystä

Kesäkausi kuumottelee saapumistaan, ja osalla lomaviikot ovat jo alkaneetkin. Onnelliset!

Ansaittujen lomapäivien viettotapoja on yhtä monta kuin niiden viettäjiäkin. Jotkut meistä haluavat vain loikoilla takapihallaan tai rannalla auringonpaisteessa, kun toiset taas vaativat lomapäiviltään uusia kokemuksia ja muistoja, joista otetut kuvat auttavat jaksamaan taas myöhemmin töiden äärellä.

Meidän mielestämme Suomen suvesta saa parhaiten kiinni kesäisten elämysten äärellä. Tähän artikkeliin olemmekin koonneet listan kymmenestä elämyksestä, jotka ovat mielestämme omiaan täydentämään lomapäivien tyhjiksi jääneitä hetkiä. Jätä siis riippumatto hetkeksi rauhaan ja lähde kokeilemaan jotain näistä:

1. Seikkailupuisto Flowpark

8233_photo_r

Flowparkin köysiradoilla pääsee seikkailutunnelmaan Tampereella, Turussa ja Lappeenrannassa. Korkeuksissa köysien varassa roikkuminen saattaa kuulostaa aluksi lapselliselta touhulta, mutta radoilla viihtyvät varmasti varttuneemmatkin läheiset: kyseessä on todellinen koko perheen elämyspäivä.

2. Ralli

765_photo_r

Moottori pauhaa ja muta lentää rallielämyksissä, joiden vauhti vetää vertojaan mille tahansa vauhtikokemukselle. Rallireissuja on tarjolla sekä heille, jotka haluavat itse tarttua rattiin, kuin myös ammattikuskin vieressä pelkääjän paikkaa suosiville läheisille.

3. SUP-lautailu

8808_photo_r

Suppailu on noussut viime vuosina yhdeksi Suomen suosituimmista kesälajeista, jota voi harrastaa ilman sen kummempaa kokemusta tai pelkoa kovasta vauhdista. Rauhallinen lipuminen laudalla keskellä ulappaa on rentouttava kokemus.

4. Tandemhyppy

996_photo_r

Laskuvarjohyppy kuuluu eittämättä lähes jokaisen hurjapään bucket listille, eikä parempaa ajankohtaa elämykselle liene kuin Suomen kesän värikkäiden iltojen kajaste. Ehdoton jokavuotinen suosikkilahja.

5. Superautot

Ferrari

Lapsuuden unelmia täytetään tänäkin vuonna pääkaupunkiseudulla, kun Ferrarit ja Lamborghinit tarjoavat halukkaille kyytejä pitkin kesää. Suomalainen ajokausi huipentuu syksyllä Ahveniston radalle, missä osallistujat pääsevät tarttumaan itse rattiin ja tuntemaan hevosvoimat oman käden kautta.

6. Flyboard

8861_photo_r

Onko se delfiini vai vesitaso? Flyboardingissa noustaan ilmaan vesiskootterin antaman paineen avustamana, ja taitavimmat lentelijät heittävät voltteja ja sukeltavat pinnan alta ilmaan lentävän kalakukon lailla. Sopii erityisesti näyttävistä tempuista kiinnostuneille kavereille.

7. Kesälomamatka

1987_photo_r

Kesä on parasta aikaa karistella kodin pölyt jaloista ja viettää pari yötä luonnon helmassa, kaukana arkisista murheista. Viikonloppu rauhallisessa maalaisympäristössä on monen suomalaisen suosima lomanviettotapa, eikä näistä elämysmatkoista rento kesä paljoa parane.

8. Ratsastus Islanninhevosella

6128_photo_r

Rauhallista jolkottelua vai hurjaa laukkaa? Nyt pääset kokeilemaan vaikka molempia. Järvenpäästä löytyy Islanninhevostalli, joka on yksi maailman ihailluimmista hevosroduista; osallistujat pääsevät viettämään heppojen kanssa rauhallisia ratsastushetkiä vaihtelevissa maisemissa. Sopii sekä ratsastuksen ammattilaisille että hevosista kiinnostuneille aloittelijoille.

9. Dinner in the Sky

8149_photo_r

Mututuntumatutkimuksemme paljastaa, että ruoka maistuu paremmalta yläilmoissa kauniissa maisemissa. Varsinkin, kun kyseessä on fine dining -elämys ja yläilmat sijaitsevat Helsingin keskustassa valtavien näköalojen äärellä, vain muutamana päivänä koko kesänä. Bon appetit!

10. Purjehdusretki

12746_photo_r

Miltäs kuulostaisi risteily samalla purjelaivalla, jolla Hjallis Harkimo aikoinaan kulki maailman ympäri? S/y Belmont liikahtaa tänä kesänä Helsingin Katajanokasta ja kuljettaa seurueesi Itämeren aalloille kokeneen kipparin opastamana. Veneen ruorissa taitojaan pääsevät testaamaan niin kokeneet kuin keltanokkapurjehtijatkin.

 

-José, Elämyslahjat

Ennen nousua olin pakokauhun vallassa

Yksi sana. Upea. Se on sana millä tätä elämystä voi kuvailla.

13575495_10208233616811913_915998765_oIMG-20160701-WA0000.jpg

Noin päivää ennen elämystä olin innoissani, noin tuntia ennen elämystä oli minulla perhosia vatsassa, noin viisi minuuttia ennen kevytlentokoneen kyytiin nousua olin pakokauhun vallassa. Noin minuutti sen jälkeen kun olimme nousseet ilmaan, olin täysin rauhallinen. Sää oli tyyni, samoin minä.

IMG-20160701-WA0018.jpg
WhatsApp-Image-20160715

Helsinki oli sanoinkuvailemattoman kaunis ylhäältä päin katsoen ja se, että minä oikeasti ohjasin tätä lentokonetta itse, teki elämyksestä vielä upeamman.

Kevytlentokone reagoi todella herkästi kosketuksiin, mutta konetta oli yllättävän helppo ohjata. Koneen äänet olivat hiljaisia, ihan kuin olisimme vain leijuneet ilmassa.

13570327_10208233619251974_1860152534_o13621703_10208233618251949_195870_o

Kevytilmailu – Light Aviatonin henkilökunta ja pilotit olivat aivan mahtavia tyyppejä. Kun astuin ovesta sisään klubitaloon, tunsin itseni erittäin tervetulleeksi.

Ennen taivaalle suuntaamista kävimme yhdessä läpi lentämiseen liittyviä ohjeita, ominaisuuksia, kertomuksia ja ajatuksia kahvin ääressä. Vaikka nousu ensin hieman pelottikin, pystyi rauhallisen lento-ohjaajan kanssa luottamaan täysin koneeseen. Kokemus on intensiivinen ja ikimuistoinen.

IMG-20160701-WA0003.jpgWhatsApp-Image-20160715 (1)

13548907_10208205189501248_1446956235_o

Lento on ainutlaatuinen kokemus kenelle tahansa, ja suosittelen tätä elämystä ihan jokaiselle. Täydellinen elämys, jonka muistaa ikuisesti.

 

Kirjoittaja: Henna, lahjaekspertti

 

Osta elämys >

Pinjasta pilotiksi?

Kävinpä kuulkaas lentämässä, how cool is that? Ei minusta kyllä pilottia tule, kerronpa teille miksi.

 

lento20

 

Saavun Helsinki-Malmin lentoasemalle, joka huokuu historiaa. Halleja, kiitoratoja, koneita tulossa ja menossa. Astumme sisään halliin, joka on täynnä lentokoneita, osa vesilentokoneita, osa kenttäkoneita. Ensimmäisen yllätyksen tarjoaa se, kuinka kevyt kone on, pojat työntävät käsipelein vähän yli parisataa kiloisen koneen ketterästi tallista ulos.

 

lento21

lento4

 

Pidän yleisestikin lentämisestä, joten odotan innolla ilmaan pääsyä. Ihastelen ja tutkin konetta sillä välin, kun pojat laittavat kaiken kuntoon lähtöä varten.

 

lento5

lento9

lento10

 

Kipuan koneeseen, joka on juuri sopivan kokoinen kahdelle. Koordinaatit, kartat ja trimmit kuntoon, turvavyöt kiinni ja luurit korviin. Lennonjohdon kanssa lentäjä viestii koodeilla, kaikelle on omat nimensä, radoille ja ilma-alan reiteille. Tämä todellakin tapahtuu, ja nyt alkaa jo jännittää. Moottori käy sillä välin kun odotamme omaa lähtövuoroamme. Kone on niin kevyt, että moottorin todella kuulee ja tärinän tuntee kropassaan.

 

lento8

lento11

 

Kiihdytys kiitoradalla ja woah, maan näkee loittonevan kirjaimellisesti jalkojen alla. Tunne on täysin ennenkokematon ja todella erilainen kuin isolla matkustajakoneella matkustettaessa, tunne lentämisestä on paljon voimakkaampi ja konkreettisempi. Pääsemme ulos kentän ilmatilasta. En pidä korkeista paikoista, normaalista lentomatkustamisesta kylläkin. Tämä kokemus kolahtaa kyllä tuohon ensimmäiseen, ja huomaan jännittäväni koko kroppani lihaksia. Ilman ja itsesi välissä on ainostaan tuulilasi ja vieressäsi ohut ovi. Olemme todella ilmassa ja lennämme.

 

lento19

 

Alan pian rentoutumaan ja nauttimaan tunteesta, adrenaliinit kuitenkin virraten. Meille sattui mielettömän upea ilma, pilvetön taivas ja kirkas aurinko. Lennämme niin alhaalla, että koko skenaarion näkee avautuvan alla, riittää ainoastaan, että kurkistaa olkansa yli. Lennämme Porvoon kauniin vanhan kaupungin yllä ja lentäjä kertoo tarinoita tutuista paikoista ja lentokokemuksistaan vuosien varrelta. Välillä lennonjohto antaa koordinaatteja muista ilmatilassa liikkuvista koneista. Ammattilaisten huostassa on turvallinen olla.

 

lento18

 

Kevyen koneen luonteeseen kuuluu toki se, että myös pienet ilmakuopat tuntee lentäessä. Näitä ei kuitenkaan ole paljoa, eivätkä ne vaikuta millään tavalla koneen ohjattavuuteen.

 

Lentäjä näyttää ja opastaa miten konetta ohjataan, ja siipien kallistuessa puolelta toiselle jännitys muistuttaa taas läsnäolollaan. Hän kysyy, haluanko kokeilla ohjata konetta myös itse. Epäroin hetken, mutta tartun kuitenkin ohjauskeppiin. Yllätyn heti siitä, kuinka herkästi lentokone reagoi pieniinkin ohjausliikkeisiin, kone lähtee kallistumaan eteenpäin nopeasti. Annan ohjat takaisin ammattilentäjälle, tämä pilotointi riitti minulle ja keskityn mielummin näissä korkeuksissa vain maisemien ihasteluun.

 

pinjalento3

 

Lennämme sydäntäni aina lähellä olevan kuvan kauniin saariston yllä. Aurinko heijastuu mereen, vetää muuten aika hiljaiseksi. Ihan mieletön rauhan ja onnellisuuden tunne valtaa kropan ja mielen, yläilmoissa on melkoisen maagista kyllä olla ja arjesta irtautuu väkisinkin. Loppumatkan olemme hiljaa, nautimme.

 
lento17 lento14

Palaamme Helsinki-Malmin kentän ilmatilaan ja muistan taas vähän jännittää laskeutumista. Laskeudumme kuitenkin todella pehmeästi ja sulavasti radalle, ihan rauhassa. Ah, upeutta kerrassaan.

pinjalento
 

Odotin elämykseltä toki myös jonkin verran, mutta täytyy sanoa että kokemus oli silti paljon voimakkaampi kuin mitä osasin odottaa. Lentokokemus sai tunteet ja fiilikset sinkoilemaan ja täyttämään voimakkuudellaan. Adrenaliinia, innostusta, jännitystä, hämmästystä, helpotusta ja mielettömiä maisemia. Siitä on tämä kokemus tehty. Suosittelen tätä ehdottoman vilpittömästi ja lämpimästi lahjaksi itsellesi ja läheisillesi. Jollekin, joka on aina haaveillut lentämisestä, tai toisaalta ehkä jollekin, joka ei ole koskaan edes uskaltanut ajatella vastaavaa mahdollisuutta. Jollekin, joka ei uskaltaisi tai raaskisi järjestää itselleen lentoaikaa, mutta tulee saamaan kokemuksesta oi niin paljon irti ja muistamaan sen varmasti aina. Kenties jollekin, joka on päättänyt päihittää lentopelkonsa?
 

Sen ainakin tiedän, että tämä on joulun suosituimpia lahjojamme ja kuka tahansa lennon saakin pukinkontista, ilahtuu ja innostuu satavarmasti ja tulee saamaan uuden mielettömän muiston ja kokemuksen. Minun on helppo sanoa että rakastan tätä elämystyötä, ja siksi haluan jakaa samaa iloa myös muille!
 

Täältä pääset tsekkaamaan Lento kevytlentokoneella -tuotetiedot ja varaamaan oman lahjakorttisi. Kenelle Sinä aiot antaa tänä jouluna uuden kokemuksen pilottina? Uskoisin ainakin, että hän tulee olemaan parempi lentäjä kuin minä 😀

Joskus on oikeasti ihan hyvä pitää pää vähän pilvissä. Rakkautta ja aurinkoa kaikille,

 

Pinja
 

Taivaisia nautintoja, kokkeja korkeuksissa – Dinner in the Sky

dits-kuva1

 

2013 kesällä katselin haikeana, kun taivasravintolan kokkeja hemmoteltavineen vinssattiin kohti kulinaarisia korkeuksia. Minä söin kattoremonttia varten vuokratun nostolaitteen nokassa nektariinin.

 

dits-kuva2

dits-kuva3

 

 

Viime kesänä kuitenkin pääsin itsekin ensimmäistä kertaa nostolle. Onni osui kohdalle Michelin-tähditetyn Postresin ravintoloitsija Samuli Wirgentiuksen muodossa. Olin tutustunut Samuliin jo Taste of Helsingissä ja odotin mielenkiinnolla mahdottoman mukavan keittiömestarin kestittäväksi pääsyä.

 

Perhosten lisäksi vatsassa kutitteli kupliva ja kasvoja auringonpaiste. Samuli veisteli letkeästi heti kättelyssä laskevansa sen varaan, että kaikki jännittävät kuitenkin sen verran, ettei kukaan muista jälkeen päin mitä tuli syötyä. Haha, as if. Runsaasta juomatarjoilusta huolimatta makunystyt eivät päihtyneet puuduksiin. Ruokailu oli nautinto kaikin puolin.

 

dits-samppanja

dits-samuli

Dinner-in-the-Sky-Tampere-kuva6

 

Ja se oli erilaista. Ruoka-annoksia taivasravintolaan suunniteltaessa pitää ottaa huomioon monia sellaisia asioita, jotka tavallisissa ravintolatiloissa eivät ole oleellisia lainkaan. Kuinka nopeasti annos jäähtyy matkalla halki tuulen ja tuiskun? Pysyykö se kasassa yläilmojen tuiverruksessa, vai singahtavatko mousset ja muruset asiakkaan naamalle kuvun noustessa? Ymmärrän mainiosti, ettei ruoka voi olla täysin samanlaista kymmenien metrien korkeuteen kohotettuna kuin suojaisassa ravintolasalissa, jossa lautasille voi pipertää ja kihartaa vaikka mitä herkistelyjä. Silti mielestäni annokset olivat varsin kunnianhimoisesti ja kauniistikin toteutettuja. Samuli onkin taivaisena kokkina jo vanha tekijä, sillä mies oli ensimmäistä kertaa taivaisena kokkina jo vuonna 2011 Tallinnassa.

 

Dits-kuva7-alkupalat

dits-kuva8-ruoka

 

Koska kyseessä oli Postresin keittiömestari, odotin kaipaillen nimenomaan jälkihyvää. Lasipurkkiin pakatut marjaiset ja maltaiset maut herkistivät hyvinkin.

 

dits-kuva9-jalkkari

dits-kuva10-kaato

 

 

 

 

Nosto oli kokonaisuudessaan elämys. Aurinko, korkeus, tuuli varpaissa, rakas kotikaupunki lintuvinkkelistä ihailtuna aivan kääpiön jalkojen juuressa. 40 metrin korkeuteen kohotetun matalahkon ihmisen olo ei olisi voinut olla paljon rennompi, vaikka pelivälinettä tulikin alkuun ehkä rutistettua hieman tavallista napakammin tipauttamisen pelossa. Oli rauhallinen hetki nauttia ruoasta aivan paikallaan. Tavallaan oli tietenkin pakkokin. Hyvä minunkin on joskus olla ryysimättä köökin puolelle putki tanassa. Toisaalta tein sen jo ennen nostoa ja uudestaan noston jälkeen, jehna.

 

dits-kuva11-city

 

dits-kuva12-kokkaus

Dits-kuva13

dits14

 

Kulmapaikka oli hyvä kuvien ottamiseen, mutta koska kokki sijaitsee keskellä ravintolakoria, ei jakkaraltani käsin isommasti höpötelty. Onneksi olin ehtinyt jututtaa Samulia jo Helsingissä. Ja ehkäpä jossain vaiheessa tulee tilaisuus jutustella ja nautiskella herran herkuista maanpäällisesti Postresissa.

 

Koska meillä oli hyvä vinssausputki päällä, suuntasimme seuraavalla viikolla Helsinkiin. Tällä kertaa nautimme aamiaista Rautatientorin yllä. Keli helli silloinkin.

 

dits15

dits16

 

dits17

 Jo Tampereen päästä tutut tyypit pitivät korkeuksissa hyvää meinikiä yllä. Samoin tekivät pari lasillista cavaa. Kokkia emme kyytiin saaneet, sillä hän hallinnoi taivasravintolaa ainoastaan lounaalla ja illallisella. Kävin kuitenkin jututtamassa G.W. Sundmansin Matti Jämseniä aamiaistelun jälkeen.

 

Tämä oli Matin neitsytmatka taivasravintolan ruorissa. Mies kertoi olleensa annoksia suunnitellessaan tinkimätön niin ruoan makujen kuin koostumuksenkin suhteen. Samanlaista kuin ravintolassakin, joten kunnianhimoisella meiningillä mentiin. Matti on muutenkin yksi Suomen kokkitaivaan supermiehistä. Hän edustaa Suomea jälleen tulevassa Bocuse d’Or -maailmanmestaruuskilpailussa Lyonissa. Edellisen kerran Matti kisasi vuonna 2011 ja sijoittui viidenneksi. Kukaan suomalainen ei ole aikaisemmin sijoittunut tuossa maailman arvostetuimmassa kokkikisassa yhtä korkealle, mutta se ei Jämsenille riitä. Mies tähtää korkeuksiin. 50 metrissä killuvasta taivasravintolasta on hyvä ottaa vauhtia.

 

dits18

Dinner in the Sky on Suomessa Stoptelttojen järjestämä, mutta paikkoja saa ostaa myös ElämysLahjat.fi:n kautta. ElämysLahjoilla on muuten taivasruokailun lisäksi muitakin mielenkiintoisia kokemuksia tarjolla uusien kulinaaristen tai muuten vaan kohottavien kokemusten nälkäisille.

 

Teksti: Ronja Honko
Alkuperäinen artikkeli (julkaistu kirjoittajan luvalla):

http://siivetjasarvet.kohokohdat.fi/2014/08/25/taivaisia-nautintoja-kokkeja-korkeuksissa-dinner-in-the-sky/

 

Dinner in the Sky – taivaallinen illallinen Helsingissä

Tepastelen perjantai-iltana Rautatientorille. Niko on soittanut minulle tuntia aiemmin hyvien uutisten kera. Kello kahdeksan kattaukseen on vielä avoimia paikkoja, joten pääsen ruokailemaan blogikirjoitusta vastaan.

 

Valtava nosturi jököttää torilla ja kannattelee tulevaa ruokailupöytääni 50 metrin korkeudessa. Näen punapaitaisen Nikon valkoisen telttarakennelman edustalla jakamassa ElämysLahjojen flaikkuja. Teltan sisäpuoli on sisustettu punaisella matolla ja pehmeillä sohvilla. Tyylikkäästi pukeutunut ja korvanapilla varustettu vahtimestari pitää yllä järjestystä. Sidon takkuni takaa kiinni ja mietin, olisiko minun pitänyt pukeutua vähän paremmin. Onneksi kukaan ei sentään ole ykkösissään, vaan muillakin ruokailijoilla on rennot vetimet.

 

Kokemus alkaa prameasti käynnillä Premium Bajamajassa. Kunnollinen WC-pönttö ja juokseva vesi. Kyllä kelpaa tyhjennellä rakkoa. Voisi olla noloa kesken ruokailun pyytää koko seuruetta laskeutumaan maan kamaralle pissahädän takia.

 

Kohti itse ruokapöytää. Mukava virolainen heppu kiinnittää minut valjailla rallituolia muistuttavaan istuimeeni. Hän kyselee auliisti, onko minulla mukava asento, ja vastailen tyytyväisenä. Myöhemmin ylhäällä huomaan, etten koeajanut kiinnityksiäni riittävästi. Olen piirun verran liian kaukana pöydästä ja pelkään koko ajan pudottavani haarukallisen herkkuja syliini – tai alas Rautatientorille epäonnisen ohikulkijan niskaan.

 

Nosturi alkaa hilata meitä yläilmoihin. Kokkinamme on ranskalainen Michelin-kokki Alexandre Gauthier. ”Ranskalainen Michelin-kokki.” Siinäpä vasta kolme sanaa, jotka yhdessä muodostavat kunnioitusta herättävän ja herkullisen nimikkeen. Myöhemmin tarkistan tyypin taustat, ja hänen perheravintolansa La Grenouillère on tosiaan saanut Michelin-tähden. Yhden vain, mutta se riittänee vallan mainiosti. Hieman petyn huomattuani, että raflalla on nettisivut ja varauksia voi kysellä sähköpostitse. Olin elänyt siinä uskossa, että saadakseen puhelinnumeron, josta voi ujosti kysellä pöytävarausta ranskalaiseen Michelin-ravintolaan, täytyy vähintäänkin tuntea hovimestarin serkun kaima. Mutta nettisivut ja kaikkea! Sivusto on kuitenkin äärimmäisen tyylikäs, ja ravintolan ohessa on jonkinmoinen majoitusmahdollisuus, joten annettakoon tämä nykyaikaisuus anteeksi.

 

Alexandren – hän hymyili minulle ystävällisesti jossain vaiheessa, joten olen varma, että olemme sinuttelu-asteella – lisäksi taivaalla meitä kestitsevät yksi suomalainen ja yksi jenkkienkkua reippaasti haasteleva apulainen.

 

Pyörin sivuille sen verran, mitä tuoli antaa myöten ja ihastelen Helsinkiä lievästi sanottuna uudesta perspektiivistä. Ylhäällä tuulee jonkin verran, ja osaksemme on harmillisesti sattunut viikon ainoa pilvinen päivä. Pari sadekuuroakin ropisee katokseemme. Fiksuna miehenä olen jättänyt hupparini alas, mutta suomalainen apujamppa ojentaa minulle pehmoisen viltin, jonka ylleni kietaistuani tunnen oloni lämpimän miehekkääksi. Myös tarjoiluun kuuluvat alkoholit itse makupaloista puhumattakaan lämmittävät kehoa ja mieltä.

IMG_1545

Alkujuomaksi meille kaadetaan jotain kuplivaa ja maistuvaa, ja kiiltävän kuvun alta paljastuu ensimmäinen ruokalajimme eli merikrottia avokadolla. Puheet hienostoravintoloiden annosten pienuudesta pitävät paikkansa. Mutta ei tänne posket pullollaan mättämään tultukaan vaan kokemuksen ja aistinautintojen perässä. Kiittelen silti itseäni siitä, että söin muutamaan tuntia aikaisemmin tuhdin annoksen tomaattikastikepastahässäkkää, jonka ainekset maksoivat ainakin kaksi euroa.

 

Merikrotin suolaisuus ja avokadon pehmeys tanssivat sulavasti yhteen alkuruoassamme. Seuraavana vuorossa on hanhenmaksaa ja raparperia. Jonkinlainen huokoinen ja rapea leivänpalanen kietoo ainekset kokonaisuudeksi, ja pohdin hetken, voiko laitoksen syödä sormin. Eteemme oli kuitenkin katettu kolmet aterimet ynnä jälkiruokalusikka, joten kilpaa kiitävät aivosoluni päättelevät, että kaikki neljä ruokalajia kuuluu syödä aseilla.

 

En ole koskaan ennen maistanut foie grasia, tuota yläluokkien laardia. Suomessa hanhien pakkoruokkiminen maksan kasvattamiseksi on kiellettyä, joten voinen nauttia snobiherkun puhtoisen omantunnon kera. Ei minusta ehkä hanhenmaksan suurinta fania tule, mutta rasvainen ja makea aines sopii hyvin osaksi raparperin kirpeän maun viimeistelemää ruokalajia.

 

Jostain alkaa kuulua soitantaa ja laulantaa. Leijuvan ruokailupöytämme vierelle nousee koppi, jossa naislaulaja tulkitsee kauniisti Oasista kitaristin säestyksellä. Perussettiä.

 

Jossain välissä meille kaadetaan punaviiniä, jonka loistavuudesta jaksan jankuttaa vieressäni istuvalle Nikolle. Tummanpuhuva, syvältä kouraiseva aromi. Makunystyni kumartavat syvään ja huutavat: ”We’re not worthy!” Ja lisää kumartelua on luvassa.

IMG_1549

Kolmas ruokalaji – joka käsittääkseni on myös pääruoka – on kyyhkystä ja vihreää vehnää. Kyyhkysen koipi kynsineen kaikkineen lepää lautasella. Ehkä vähän hätkähdyttävä näky, mutta mielestäni on vain oikein muistaa, mitä todella syö. Ja me syömme suussa sulavan pehmeää kyyhkystä. En tiedä, mitä hittoa vihreä vehnä on, mutta ainakin se sopii erinomaisesti murean kyyhkysen kaveriksi. Päässäni pyörii, ja osa makunystyistäni saa slaagin ja kuolee onnellisena. Juon lisää punaviiniä ja pelkään, että silmistäni ja korvistani alkaa pian valua kultaista hunajaa.

IMG_1550

Jälkiruoaksi – sen ainesten hakemisen vuoksi käväistään pikaisesti maan pinnalla – on konjakkia ja mansikka-marenki -leikittely! Konjakki on ihanan, mutta ei tungettelevan makeaa ja mansikkaherkku kaksinkerroin.

 

Neljäs ja viimeinen ruokalaji on nautittu, ja tunnin kestänyt taivastelu päättyy. Pöytämme laskeutuu pehmeästi alas. Kokkikolmikkomme saa ansaitut aplodit, ja sama kohtelias virolaismies irrottaa valjaani. Vielä pikainen visiitti toilettikoppien aateliin. Hehkutan hetken Nikolle pienen hiprakan kirvoittamin sanankääntein elämyksen mahtavuutta, ennen kuin poistun kevyin askelin torilta. Unohtumattoman kokemuksen jälkeen tuntuu kuin leijuisin ilmassa – joskaan en enää ihan 50 metrin korkeudessa.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Arttu Salminen
Freelance-kirjoittaja