Elämystestissä GreenStreetin raakakakku-workshop

Kyllä vain, terveellistä kakkua – ja vielä niin hyvää. GreenStreetin kakkutyöpaja oli yhtä aikaa opettavainen ja herkullinen, ja ehti siinä ohessa tutustua uusiin ihmisiinkin. Mitä muuta elämykseltä voi toivoakaan?

Raakasuklaan teko oli minulle jo ennestään tuttua, joten halusin nyt lähteä koittamaan onneani raakakakkujen parissa. Jännitys oli melko kova, sillä en ole koskaan aiemmin leiponut yhtään mitään. Nyt toilailujani olisi seuraamassa kamera ja ennestään tuntemattomat työpajatoverit.

Osallistujat jaettiin neljään kakkukuntaan, joista jokainen valmistaisi eri luomuksen. Workshop lähti käyntiin rennoissa merkeissä ja jännitys lieveni minimiin, varsinkin kun annoin muiden ottaa ohjat kakkumme suhteen ja keskityin itse enemmän kuvaamiseen. Vaikken olekaan mikään kakkuguru, väittäisin, että raakakakun valmistaminen on jopa helpompaa ja nopeampaa kuin monet perinteiset kakkuvaihtoehdot. Tai ainakin se on hauskempaa, ehkä aika vain kului nopeasti sen takia.

Uskallan myös väittää, ettei kukaan tulisi kaipaamaan lisättyä sokeria tai prosessoituja aineksia raakakakkua maistaessaan. Kakut ovat mielestäni parempia kuin liiankin tutuiksi käyneet kerma- ja muut klassikkokakut. Kaikki osallistujat pääsivät maistamaan jokaista neljää kakkua (meidän mustikkasuklaakakku oli tietysti parasta), ja jäljelle jäi vielä reilusti kotiinviemisiäkin: raakakakut ovat tosi tuhteja, sillä ne on valmistettu terveellisistä ja täyttävistä raaka-aineista.

Jos raakakakut on jo nähty ja reseptit talletettu keittokirjan väliin, löytyy GreenStreetiltä myös raakasuklaaseen ja uutuutena vegaaniseen ruoanlaittoon keskittyneet workshopit erilaisiin kokkaushetkiin.

Maukasta syksyn odotusta!
– José

Shitty Dinner – luokattominta palvelua ikinä!

Shitty Dinner

Tiedätkö miltä tuntuu, kun olet astumassa ravintolaan sisään maha kurnien ja saatkin oven päin näköä? Minä tiedän. Näin minut otettiin vastaan, kun osallistuin Shitty Dinnerille. Karvathan siinä nousi pystyyn, miten se kehtasikin?! Hetken kuluttua päästiin kuin päästiinkin sisään ravintolaan, ja meidät otti vastaan ylimielisen ilmeen omaava herra, joka halusi häntä kutsuttavan mestariksi. Tämä ei voinut tietää hyvää…

En halua paljastaa liikaa, mutta naljailun ja luokattoman palvelun ohella saimme nauttia aivan käsittämättömän hyvää ruokaa – alku-, pää-, ja jälkiruoat olivat todellakin gourmet-tasoa ja oli jokseenkin huvittavaa nauttia hyvästä ruoasta samalla hykerrellen tarjoilija-mestarillemme, joka toden totta hallitsi luokattoman palvelun.

Shitty Dinner2

Onko sinulla jokin ruoka-allergia tai -rajoite? Kannattaa miettiä pariin otteeseen, sanotko asiasta ääneen. Nimittäin tämän jälkeen saat varmana erityiskohtelua.. Vierustoverini ei syönyt lainkaan lihaa, ja asiahan ei jäänyt kenellekään epäselväksi. Mestarilta ei myöskään jää huomaamatta, jos syöt hitaammin tai nopeammin kuin muut. Tämä se vasta hauskaa olikin.

Miltä tuntuu, kun tarjoilija rakastuu sinuun palavasti, irvailee asuinpaikkakunnastasi, jauhaa purkkaa suu louskuen tuodessaan ruokaa pöytään tai pistää koko pöytäseurueen laulamaan? Lahjansaaja saattaa päästä kokemaan tämän ja monia muita palveluesimerkkejä osallistuessaan Shitty Dinnerille.

Shitty Dinner ruoka

Suosittelen Shitty Dinneriä ehdottomasti humoristeille ja parasta olisi, jos lahjansaajan pääsisi viemään paikalle yllätyksenä. Lahjansaajan ilme on varmasti näkemisen arvoinen, kun illallis-show alkaa, eikä hänellä ole hajuakaan siitä, miksi tarjoilija käyttäytyy omituisesti.

Tälle elämykselle annan arvosanaksi 5/5. Parhaiten mieleen jäi maha kippurassa nauraminen ja herkullinen, laadukas ruoka. En ole kokenut vastaavaa ruokaelämystä aiemmin, ja aion mennä nauttimaan luokattomasta palvelusta vastaisuudessakin.

Lisää elämyksestä voit lukea täältä: Shitty Dinner.

Kristiina, Elämyslahjat

”Voisin käydä päivittäin Illallisella pimeässä” – haastattelussa Elämyslahjojen maajohtaja Katri Pirinen

illallinen pimeässä

 

Miltä ruoka maistuu ja tuntuu, kun näkökyky on pois pelistä? Tämän ainutlaatuisen aistielämyksen pääsee kokemaan Illallisella pimeässä, jossa nimensä mukaisesti nautitaan laadukas, kolmen ruokalajin yllätysmenu sokkona, pilkkopimeässä ravintolassa.

 

Olet varmasti kuullut aikaisemminkin Illallisesta pimeässä, mutta tiesitkö, että tämä huikean suosittu illalliselämys on Elämyslahjojen kehittämä konsepti? Oman lusikkansa soppaan on upottanut Elämyslahjojen maajohtaja Katri Pirinen. Minulla oli ilo päästä kyselemään Katrilta Illallinen Pimeässä -konseptin taustoista ja hänen omista kokemuksistaan.

 

Kuka on Katri Pirinen? Katri kuvailee itseään yllätyshulluksi elämyslahjalaiseksi. Hän on työskennellyt Elämyslahjoilla reilut kolme vuotta ja vastaa tällä hetkellä maajohtajan ominaisuudessa Elämyslahjojen Suomen toiminnasta.

 

”Olen ollut kehittämässä Illallinen pimeässä -konseptiamme ja rakastan itse tätä elämystä yli kaiken. Voisin käydä päivittäin illallisella, mikäli se olisi vain mahdollista.”

 

Muutamassa vuodessa suomalaisten suosikkielämykseksi

 

Pimeitä illallisia on päästy Suomessa nauttimaan jo muutaman vuoden ajan. Katri kertoo Suomen ensimmäisen Illallisen pimeässä järjestetyn Helsingissä vuonna 2013. Kansainvälistä konseptia oli ennen Suomea järjestetty muun muassa Tallinnassa, Riikassa ja Vilnassa. Suomessa illallisia tarjoillaan ravintoloissa ympäri maan. Millä perusteella nämä yhteistyöravintolat valitaan?

 

”Yhteistyöravintoloilta vaaditaan hyvää mainetta, erinomaisia ruoka-arvosteluja ja motivoitunut henkilökunta. Illallisia halutaan pitää tasokkaissa ravintoloissa ja haluamme, että illallinen jää mieleen todella erikoislaatuisena elämyksenä.”

 

Elämyslahjat.fi tarjoaa yli 1000 erilaista elämystä, eli tarjonta on erittäin laajaa. Kuitenkin Illallinen pimeässä on pitänyt pintansa suosikkielämyksenä paljon hurjempien lento- ja rallielämysten rinnalla. Katri, miksi suomalaiset ovat ottaneet Illallisen pimeässä suosikkielämyksekseen?

 

”Illallinen pimeässä poikkeaa perinteisestä ravintolaillallisesta sen verran, että pelkästään tämä herättää paljon mielenkiintoa. Suomalaiset käyvät paljon ulkona syömässä, mutta välillä halutaan irrottautua perinteisestä kaavasta ja kokeilla illallisella jotain tyystin uutta. Lisäksi havaittavissa on positiivinen lumipalloefekti: kun joku saa lahjaksi tämän elämyksen ja käy kokemassa sen, ostaa hän mieluusti saman elämyksen lähipiirilleen lahjaksi.”

 

Illallinen pimeässä kutkuttaa sekä makuhermoja että vatsanpohjaa

 

Katrilla itsellään on takanaan lukuisia Illallisia pimeässä. Aina uutta ravintolaa avattaessa pidetään testi-illallisia, joihin myös hän osallistuu. Näin Elämyslahjat varmistaa, että kaikki toimii täydellisesti illallisen alusta loppuun. Lisäksi Katri vie usein asiakkaita ja yhteistyökumppaneita juuri pimeälle illalliselle. Mikä tällaiselle suurkuluttajalle kuin Katri on jäänyt Illallisesta pimeässä päällimmäisenä mieleen?

 

”Päällimmäisenä on mieleen jäänyt se, miten tutut maut ovat kovin hankalasti tunnistettavia. Lisäksi olen monesti yllättynyt iloisesti siitä, miten raaka-aine, joka ei ole ennen aivan yltänyt omalle suosikkilistalleni, on tämän kokemuksen myötä osoittautunut kokeilemisen arvoiseksi makuelämykseksi.”

 

Illallisen menu on aina mysteeri, jotta aistielämys on täydellinen makuineen, hajuineen ja suutuntumineen. Katri muistuttaa, että ennakkoon ilmoitetut erikoisruokavaliot otetaan aina huomioon, joten kaikki ovat tervetulleita illalliselle. Yllätysmenusta ja pimeästä tilasta johtuen jotkut saattavat vierastaa ajatusta Illallisesta pimeässä, koska he ajattelevat tunnelman olevan pelottava ja ruuassa olevan ikäviä yllätyksiä. Katri, mikä on viestisi heille?

 

”Tunnelma illallisella on jännittynyt, mutta se helpottaa illan edetessä. Mikäli tilaisuus käy ahdistavaksi, henkilökunta on ohjeistettu näiden tilanteiden varalle. Myös illastajille kerrotaan miten toimia, mikäli tilaisuus käy liian jännittäväksi. Kaiken kaikkiaan nämä tilanteet ovat laskettavissa yhden käsin sormin.”

 

Erityislaatuisesta konseptista huolimatta illalliselle saapuminen ei edellytä osallistujalta etukäteisvalmisteluja. Katri kuitenkin vinkkaa, että tilaisuuden luonteen vuoksi pukeutumiseen on mukava panostaa – siitäkin huolimatta, ettei vierustoveri näe, mitä sinulla on päälläsi.

 

Mitä seuraavaksi?

 

Illallinen pimeässä on ollut syntymästään lähtien menestys ja on laajentunut ravintoloihin ympäri Suomen. Konsepti on poikinut myös Wine in the Dark -elämyksen. Katri paljastaa, että tulevaisuus tuo tullessaan lisää pimeitä yllätyksiä.

 

”Sen, mitä seuraavaksi keksimme, pimitämme vielä toistaiseksi yleisöltä. Sen voin kertoa, että jotain todella ainutlaatuista, mieleenpainuvaa ja hyvää mieltä tuottavaa on nyt tulossa. Ja isosti!”

 

Eli stay tuned.

 

Kiinnostuitko? Tutustu tarjontaan tai lue kokemuksista

 

Illallista pimeässä järjestetään Helsingissä, Tampereella, Turussa, ja Jyväskylässä. Elämyksen voi ostaa yhdelle tai kahdelle henkilölle tai vaikka kokonaiselle ryhmälle, mikä mahdollistaa esimerkiksi mieleenpainuvan syntymäpäiväillallisen tai työporukan virkistyspäivän.

 

Kannattaa myös lukea elämystestaajamme Lindan kokemus omasta illalliskokemuksestaan.

 

annikkakoskelainen

 

– Annika, elämyskirjoittaja

Dinner in the Sky – illallisella 50 metrin korkeudessa

dinner in the sky

 

Sain kesällä kutsun Dinner in the Sky-illalliselle, ja jonkinlaisessa tilapäisessä mielenhäiriössä vastasin myöntävästi ennen kuin olin asiaa sen enempää ehtinyt järkeillä (tai pohtia, että pelkään korkeita paikkoja). Ehdin kyllä järkeillä asioita moneen otteeseen ennen h-hetkeä. Mitä lähemmäksi osallistuminen tuli, sitä enemmän aloin hermoilla. Olen kyllä vuosien varrella pyrkinyt siedättämään itseäni eri tavoin ja totuttelemaan korkeisiin paikkoihin, mutta en koe olevani vielä asian suhteen näin pitkällä. Nyt oli kuitenkin tilanne, että pyrin vapaaehtoisesti korkealle, vaikka korkeat paikat pelottaa. Miksi? Se onkin todella hyvä kysymys.

 

Kuten jo mainitsin Dinner in the Sky-illallisen lähestyessä jännitykseni kohosi ja mielessäni kävi jopa illallisen väliin jättäminen. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi. Ja olihan tämä kuitenkin elämys, josta olin lukenut jo moneen otteeseen. Siispä tuumasta toimeen. Astelin aurinkoisessa kesäsäässä kohti määränpäätä ja sieltähän se jo sitten näkyikin – Nosturi! Kun näin sen, mietin vielä hetken, että luikkisin nurkan taakse ja pakenisin paikalta, mutta ei, minut oli jo nähty.

 

Tavarat säilytykseen. Alkudrinkki käteen (tämä muuten tulikin tarpeeseen). Tämän jälkeen lyhyt tietoisku nostosta ja turvallisuusasioista. Tässä vaiheessa tarkkailin ympärilläni olevia ihmisiä ja huomasin, että en suinkaan ole ainut, joka arastelee korkeita paikkoja. Turvallisuusvastaavan kertomasta jäi asiantunteva filis. Tämä ei kuitenkaan rauhoittanut minua, koska tiesin kyllä jo etukäteen, että taustalla on ammattilaiset.

 

Noston aikana en halunnut liiemmin vilkuilla alaspäin. Eikä mielessäni käynyt myöskään tuolin kääntely. Katsoin siis tiukasti eteenpäin ja puristin ihan hiljaisena rystyset valkoisena tuolia. Olotilaa kuitenkin helpotti kun sain eteeni menun ja siihen sopivat viinit. Näitä maistellessa uskalsin alkaa jo nauttimaan, sekä ruoasta että maisemista.

 

Että suosittelisinko Dinner in the Sky’ta? Ehdottomasti! Ja ihan vaan tiedoksi, että peloista huolimatta, lähtisin myös itse koska vaan uudestaan ruokailemaan yläilmoihin. Haluan myös muistuttaa, että nosto on korkeanpaikan kammoisille kauhea ja jos oikein pahasta kammosta kärsii, kannattaa tämä kokemus jättää suosiolla muille. Kuulin kyllä juttuja, joissa ollaan kesken illallisen jouduttu tekemään ylimääräinen laskeutuminen.

 

Loppuen lopuksi siis hieno kokemus, jossa yhdistyi loistava illallinen, mahtavat maisemat sekä itsensä ylittämisen tunne.

 

Ensi vuoden illalliset korkeuksissa eivät ole vielä myynnissä, mutta niitä odotellessa voit lukea lisää Dinner in the Skysta tai tutustua vaikkapa Illalliseen pimeässä.

 

anu-jokela

 

– Anu, elämyskirjoittaja

Viinejä sokkona – Haastattelussa Mika Lintula, mies Wine in the Darkin takana

wine in the dark

 

Wine in the Dark on Elämyslahjojen uusi lahjakonsepti

 

Mitä tapahtuu makuaistille, kun et enää näe, mitä lasissa on? Elämyslahjojen uudessa Wine in the Dark -lahjakokonaisuudessa maistetaan ensin viinejä, sitten maistelutila pimennetään ja samat viinit yritetään tunnistaa.

 

Tämä viinitasting ei ole jäykkä tai muodollinen! Wine in the Dark -tilaisuudet ovat mutkattomia ja osallistujien ei tarvitse tietää viinin maistelussa yleisesti käytettäviä termejä. Päinvastoin, heitä rohkaistaan kertomaan viineistä omin sanoin. Pääasia on pitää hauskaa ja sukeltaa viinien upeaan maailmaan. Wine in the Dark -vetäjät kertovat maistelun lomassa mielenkiintoisia tarinoita viinien historiasta.

 

Wine in the Darkin vetäjä Mika Lintula, mistä idea tähän lahjaan on lähtenyt?
– Olemme lainanneet hieman Dine in the Darkia, toista Elämyslahjojen listoilla olevaa kampanjaa.

 

Dine in the Dark on Elämyslahjojen ostetuimpia lahjoja, ja Wine in the Dark lähtee varmasti seuraamaan samoja jälkiä.

 

Makuaisti ei ole itsenäinen

 

Pimeässä maistelu on erinomainen tilaisuus koetella omia makuhermoja. Aistit ovat saumattomassa yhteydessä toisiinsa ja näköaistilla on suuri vaikutus makuaistiin.
– Kun näköasti viedään, on hankala erottaa jopa valkoviiniä punaviinistä ja yhtä limonadia toisesta, Lintula opastaa.

 

Jännittävää! Näköaisti vaikuttaa siis jo ennakkokäsityksiin: jos viini nähdään punaviiniksi, sen makuun asetetaan erilaisia odotuksia kuin vaikka valkoviinin. Valko- ja roseeviinit menevät sokkona sitäkin helpommin sekaisin.
– Aivan niin kuin ruoankin syömisessä, näkemisellä on merkitystä. Jos ruoka ei näytä herkulliselta, sitä ei helposti myöskään sellaiseksi maistamalla koeta, Lintula sanoo.

 

Viinitasting-tilaisuuksien luonteeseen yleensäkin kuuluu, että maistajat eivät saa viineistä ennakkotietoa. Joissain tastingien yhteydessä tehdyissä tutkimuksissa on huomattu, että kun maistaja esimerkiksi ennalta tietää jonkin viinin laadukkaaksi, sille annetaan parempia arvosanoja kuin täsmälleen samalle viinille, jonka on kerrottu olevan halvempaa ja heikkolaatuisempaa.

 

Erotatko hapokkaan kuivasta?

 

Wine in the Dark -tilaisuuksissa maistetaan ensin kuutta viiniä – normaaleissa olosuhteissa ja valaistussa ravintolatilassa. Viineistä kolme on punaviinejä, kaksi valkoviinejä ja yksi rosee.
– Olemme valinneet sekä puna- että valkoviineihin yhden rypäleestään tai alueestaan tunnistettavan viinin. Niissä on jokin hallitseva ominaisuus, josta on helppo ottaa kiinni – esimerkiksi Rieslingin hapokkuus tai Sauvignon Blancin kuivuus, Lintula miettii.

 

Kun viinit on maistettu, osallistujat ohjataan taukotilaan, jossa heille tarjotaan vaaleaa leipää suun ja makuaistin puhdistamiseksi. Sitten osallistujat ohjataan takaisin pimennettyyn saliin ja heidän täytyy laittaa aikaisemmin maistamansa viinit samaan järjestykseen.
– Itse käytän siellä pimeänäkölaseja ja onkin hauska nähdä, kuinka osallistujat alkavat epäillä omia valintojaan, Lintula kertoo.

 

Wine in the Dark -osallistujille pyritään luomaan mahdollisimman henkilökohtainen kokemus. Ryhmäkoko on normaalisti 10–12 henkeä.
– Kun valot laitetaan päälle, käydään vielä suoritukset läpi. Haluamme pitää porukan sen verran pienenä, että jokainen uskaltaa puhua, Lintula sanoo.
– Jokaisen kanssa yritetään keskustella hieman siitä, mikä oli vaikeaa ja mikä helppoa,

 

Useimmat asiakkaat ovatkin kertoneet olleensa hämmästyneitä, kuinka huonosti he ovat toisella kierroksella maistelussa onnistuneet. Itse asiassa hyvin harvat onnistuvat laittamaan kaikki viinit oikeaan järjestykseen.

 

Uutuuslahja esiteltiin viime vuonna

 

Wine in the Dark esiteltiin vuoden 2016 viinimessuilla, missä järjestäjät tekivät eräälaisen pikaversion lahjasta kahden viinin kanssa. Nyt tämä konsepti herättää jatkuvaa mielenkiintoa Elämyslahjat.fi-asiakkaissa.

 

– Suomi on ainoa Elämyslahjojen maa, jossa tämä lahja on tarjolla. Suosio nousee tasaisesti, Lintula lopettaa.

 

Wine in the Dark järjestetään sekä Helsingissä että Tampereella, ja lahjaan pätevät yleiset anniskelulait. Lahja on mahdollista ostaa joko yksittäiselle henkilölle tai yhtä aikaa kahdelle hengelle.

 

Jos kiinnostuit, voit tutustua lisää Wine in the Dark -elämykseen.

 

– Mikko, elämyskirjoittaja

Illallinen pimeässä – aistit valloilleen!

illallinen pimeässä

Yleinen totuushan on, että yhden aistin heikentyessä, muut vahvistuvat. Sain tuta tästä, kun pääsin kokeilemaan Elämyslahjojen Illallinen pimeässä -konseptia viime keväänä ja kokemus toden totta oli varsin mullistava!

 

Aivan ensimmäiseksi saimme laput silmillemme ja seurueemme johdatettiin pimeään ruokasaliin. Yritimme vain arvailla minkälainen huone olisi, kunnes hetken päästä silmiemme totuttua pimeään laput poistettiin silmiltämme. Emme pystyneet näkemään ketään, mutta tietenkin keskustelemaan ja hahmottamaan istumajärjestystä pöydässä. Tarjoilijat avustivat, kertoivat koko syömisproseduurista ja ohjasivat kätemme lautasille, haarukoille ja veitsille ja viinilaseille, jotta osaisimme sitten itse pimeässä ottaa ne.

 

Sitten seurasi vihdoinkin ruokien vuoro. Merellinen tuoksu täytti koko huoneen ja arvailimme mitäköhän saisimme eteemme. Mielestäni tuoksu muistutti seesamöljyssä paistettua lohta, mutta sitten totuus paljastui, saimme kampasimpukkaa! Mahtavaa, onnistunut tarjoilu, hieman tosin ahdistavaa kun ei nähnyt lautasta – ei kai lautaselle jäänyt yhtään kampasimpukkaa?

 

Pääruuaksi paljastui peuraa perunapyreessä. Maku oli taas onnistunut, ja pimeässä syödessä tuntui, että ruokaa olisi ollut paljon ja tulinkin nopeasti täyteen, vaikka annoskoot olivat ihan normaalit ravintola-annokset. Jälkiruuaksi saimme ihanan marenki-kermavaahto-marjakulhon, joka sopii muutenkin minkä tahansa aterian päälle, mutta pimeässä kun ei pystynyt näkemään miltä annos näyttää, eri elementtien suutuntuma korvasi ulkonäön moninkertaisesti. Marengin suloisen makea rapeus yhdistettynä kermavaahdon höttöön ja kosteuteen, sekä marjojen muodot ja maut korostuivat.

 

Kun valot pikkuhiljaa laitettiin päälle, saimme nähdä annokset jotka meille oltiin tuotu, ja purimme kokemukset. Maut pääsivät hyvin valloilleen, ja vannoutuneena foodiena kokemus oli avartava, ja suosittelen kaikille, vaikkapa testaamaan omia makunystyröitään, kuin myös viihtymään vaikka työporukassa. Keskustelua ainakin riittää uudessa tilanteessa.

 

Makujen sinfonia voisi kuvata kokemusta parhaiten. Ruuosta, eikä asetelmasta voinut nauttia silmillä, joten tuoksu ja maku kompensoi sitäkin enemmän ja jopa huonoinkin maistaja löysi annosten vivahteet.

– Linda, onnekas elämystestaaja