Pieni pääsiäistarina

Pääsiäinen on taas ovella. Sen kunniaksi ajattelin hieman raottaa, mitä nämä pääsiäisjuhlan ikonit oikeasti tarkoittavat ja mistä ne ovat kotoisin.

 

Ehkä tunnetuimmat ikonit, pääsiäispuput, eivät olekaan aivan tavallisia pupuja. Puput ovat kotoisin kaukaiselta saarelta aivan Pääsiäissaarten läheltä (ei näy edes kartassa), josta ne pääsivät kuitenkin pakoon ja lähtivät leviämään kaikkialle maailmaan, juurikin pääsiäisen tienoolla. Harvinaisemmat puput olivat värikkäitä, mutta valitettavasti ne kuolivat sukupuuttoon.

 

Toisten erittäin tunnettujen ikonien, pääsiäistipujen, tarina alkaa laboratoriosta: eräs tuntematon tyyppi päätti kokeilla pieniä laboratoriotestejä, joista tiput saivat alkunsa. Niitä tuotettiin liikaa, ja osa niistä pääsi pakoon laboratoriosta. Hupsistakeikkaa. Kuten puput, myös tiput olivat värikkäitä yksilöitä aluksi. Eräs tipu kuitenkin halusi tehdä heistä yhtenäisemmän ja erottua pupuista, joten munia maalatessaan tipu dippasi itsensä keltaiseen maaliin. Siitä lähtien tiput ovat olleet keltaisia.

 

Tiput toivat mukanaan pääsiäismunia, joita olivat värjänneet kaikilla sateenkaaren väreillä. Siitä muutkin innostuivat, ja saivat aatoksen värjätä itsekin. Suklaamunat tulivat hiukan tämän jälkeen kun huomattiin, että lehmän ja tipun risteytyksestä tuli kindermunia. Wat.

 

Noidat mukamas kyöpelivuorelta, NÄÄH! Noidat elivät autiolla saarella lähellä Grönlantia, jossa heillä oli pieni kommuuni pienellä saarella. He elelivät siellä rauhassa, kunnes tipuja ja pupuja alkoi tulla joka paikkaan. Kyllähän siinä alkaa hippasen ahdistamaan, kun tila alkoi pienentyä… Noidilla oli aluksi pupuja messissä, mutta he huomasivat kuitenkin nopeasti niiden vähentävän katu-uskottavuutta. Puput vaihtuivatkin äkkiä kissoihin, jotka sitten taisivat pupu-parat karkottaa noitien luota ikuisiksi ajoiksi…
Pitihän ne kissat saada jotenkin oksentamaan ne karvapallot masuistaan, jonka ansiosta keksittiin tällainen ”ihmeruoho” nimeltä rairuoho. Näin kisut pysyivät terveempinä eivätkä painaneet niin paljon noitien kyydissä ollessaan.

 

Vaikka noidat ovat itselleen ilkeän maineen luoneet, heillä oli kuitenkin yksi suloinen ja iloinen pahe: he viljelivät narsisseja. Tarina kertoo, että eräs noita oli ”vahingossa” istuttanut narsissinsa omaan pannuunsa, josta se lähti leviämään muualle noidan lentäessä luutansa kanssa.

 

…Tai sitten asiat menivät aivan eri tavalla, tiedä sitä. 😉 Mitä pääsiäisjuttuja itse keksit lisää?

unspecified

Jahei, jos tämmöinen tarinoiden keksiminen ja pelkkä löhöäminen ei oo se sun juttu, lähde kokemaan elämyksiä pääsiäisenä!

 

Pääsiäisterkuin

henna

Henna

 

Illallinen Tallinnan TV-tornissa

Minulla on korkeanpaikankammo. Se tarkoittaa sitä, että korkeat paikat pelottavat, eikä olo korkeuksissa tunnu mukavalta, vaan tekee mieli päästä takaisin maanpinnalle. Välillä saattaa tulla jopa paniikin kaltaisia tuntemuksia ja kroppa jähmettyy kauhusta lakaten toimimasta kunnolla. Silloin ei kannattaisi mennä yläilmoihin, sillä se on varsin epämukavaa ja pelottavaa. Vaan mitä tekee Martina? Korkeanpaikankammosta huolimatta löydän itseni yhä uudestaan ja uudestaan korkeuksista ja usein idea korkeisiin paikkoihin menemisestä tulee vieläpä ihan minulta itseltäni. Tyhmä mikä tyhmä.

IMG_8578-v2

Tällä kertaa siedätin korkeanpaikankammoani Tallinnan TV-tornissa. 314 metriä korkea TV-torni näkyy Piritassa Tallinnan keskustan itäpuolella jo laivan lipuessa satamaan ja kieltämättä minua hieman hirvitti katsella taivaaseen kohoavaa hökötystä kun m/s Finlandiamme saapui Tallinnaan. Tuonne torniin minä menisin illalla ja minun pitäisi pystyä vielä syömäänkin siellä. Jaiks.

IMG_8577

IMG_8585

Onneksi sisätiloissa olevat korkeat paikat eivät tunnu aiheuttavan niin valtavaa paniikkia kuin ulkoilmapaikat, ja oloni oli tornissa lopulta ihan rauhallinen, vaikka sinne meneminen jännittikin. Ihailin maisemia ja uskaltauduin jopa kurkkimaan 175 metrin korkeudessa olevan näköalatasanteen lattiaan tehdyistä aukoista alas. Lasin alla paljastuva näkymä suoraan alas tornia pitkin maahan sai polvet ensin tutisemaan, mutta siihen tottui nopeasti ja lopulta uhrasin jopa Lassen lasin päälle makoilemaan kuvaa varten [katso kuva Keltaisessä keittiössä blogista].
IMG_8586

IMG_8582

Hetken näköalatasanteella kierreltyämme astelimme portaat ylös ravintolaan. Modernisti sisustetussa ravintolassa soi rauhallinen taustamusiikki ja ikkunoista tulvi kesäillan valoa. Ikkunasta ei nähnyt ulos yhtä hyvin kuin vaikkapa Puijon tornista tai Näsinneulasta, mutta komeita maisemia ihaili kuitenkin mielellään. Tämä ravintola ei myöskään pyöri kuten suomalaiset kollegansa.

IMG_8612

Ravintolassa nautiskelimme kolmen ruokalajin illallisen. Alkuruoka oli ihanan merellinen ja se tarjoiltiin hienolta kivialustalta. Annoksen pääosassa komeileva sillijäätelö oli suussasulavan herkullista ja minä pidin annoksen merellisistä mauista kovasti. Henkan mieleen annoksessa oli ehkä hieman liikaa kalan makua, joten jos et pidä kalasta, älä tilaa tätä annosta. Jos taas pidät niin anna mennä, sillijäätelö on elämys!

IMG_8596

Pääruokana oli ankkaa, joka köllötteli lautasella söpöjen porkkanoiden ja muiden lisukkeiden kera. Tämäkin oli hyvää ja etenkin annoksen rapea perunalisuke jäi mieleeni.

IMG_8617

Jälkiruoan kohdalla olimme jo aivan täynnä eikä tiramisuannos meinannut enää upota. Tiramisu ei muutenkaan kuulu lemppareihini, mikä on tietysti aika noloa tällaiselle Italia-fanille. Annos oli kuitenkin hauskan näköinen, vai mitä sanotte? Tiramisu oli kukkaruukun multana ja toisessa kipossa komeili raikasta mansikkaa. Pidimme molemmat mansikkaosiosta eniten, itse tiramisu oli hieman kuivaa, mutta macarons ja kirpeä kastikekin olivat namia.

IMG_8610

IMG_8624

Ruoan kanssa nautimme tarjoilijan suosittelemaa viiniä ja valinta osui ihan nappiin. En tietenkään muista enää mikä se viini oli (hyi, hyi huono bloggaaja minä!), mutta kysy suositusta tarjoilijalta, niin uskon että makuelämys on taattu.

IMG_8632

Illallisen jälkeen kiertelimme vielä ravintolan ulkopuolella olevalla tasanteella, jossa tuuli tuiversi ja turvaverkon toiselle puolelle pääsisi kuulemma valjaat päällä seikkailemaan. Hui kamala, minusta ei varmaan olisi siihen, mutta Henkka saattaisi jopa nauttia tilanteesta. Vatsamme olivat kuitenkin aivan liian täynnä, joten emme edes harkinneet reunaseikkailua, vaan suuntasimme alas, tilasimme taksin ja sanoimme heipat keskellä metsää ylväänä seisovalle TV-tornille.

Teksti: Martina Keltaisessä keittiössä
Alkuperäinen artikkeli (julkaistu kirjoittajan luvalla): http://www.rantapallo.fi/keltaisessakeittiossa/2014/08/13/illallinen-tallinnan-tvtornissa/
Katso lisää ja osta omasi: Illallinen TV-tornissa, Illallinen juomineen Tallinnan TV-tornissa

”Miten vietän ystävänpäivää?” – ElämysBloggaajat kertovat

Kysyimme tutuilta suomalaisilta bloggaajilta mitä kivaa he ovat tehneet ja saaneet lahjaksi ystävänpäivänä.

Bloggaajien keskuudessa ollaan tukevasti sitä mieltä että ystävänpäivä on ystävien kesken vietettävä päivä, eikä perinteinen rakastavaisten juhlapäivä.

”Pienenä tuli väsättyä urakalla ystävänpäiväkortteja parhaille kavereille, mutta rehellisesti sanottuna en muista milloin olisin viimeksi tehnyt ystävänpäiväkortteja läheisilleni. Nykyään arvostan enemmän yhdessäoloa,“ kertoo bloggaaja Linda.

Ystävänpäivänkorttien lähettämistä muistavat melkein kaikki ja jotkut lähettävät vieläkin kortteja tai kirjeitä. Käsin kirjoitetut viestit ovat nykyään aika harvinaisia ja tuntuvat jopa vähän eksklusiivisiltakin.

Valentine2014_Fi_FB_ph_500

”En kaipaa silloin erityistä huomiota puolisolta, vaan toivoisin voivani viettää laatuaikaa läheisten ystävieni kanssa. Näin aikuisella iällä varsinkin ystävät kun tuppaa jäämään arjen jalkoihin,“ kertoo Niina. Hänen tavoin lähes kaikki bloggaajat haluaisivat kerätä ystävät yhteen. Monissa ystäväpiireissä on tapana kokoontua jonkun luo ja tehdä yhdessä illallista, leipoa jotain ja usein myös katsotaan yhdessä joku leffa.

Monet bloggaajista tahtovat tehdä ystävänpäivästä hemmottelupäivän ystävän kanssa, mennä kahvilaan tai leipoa itse kotona perheelle tai ystäville. Suosittu vaihtoehto on myös lahjoittaa jotain itse tehtyä – korvakoruista kuppikakkuihin.

Pariskunnat toivovat irtiottoa arjesta – romanttista illallista tai kylpyläviikonloppua. ”Kivahan toki voisi olla joku yhteinen mukava hemmotteluilta, yhdessä hierontaan, leffaan, syömään hyvään ravintolaan,“ kirjoittaa Titteli kommenttina teemaan. Yhdessäoloaikaa on monissakin perheissä aika vähän ja näin ollen nautittaisiin ystävänpäivänä ihan sitä perusasiaa eli laatuaikaa yhdessä. Kyllähän lahjakin olisi kiva, mutta ei niin tärkeää kuin yhteinen aika oman kullan kanssa.

Teksti: Tiina, Elämyslahjat.fi
Katso ystävänpäivän lahjaideoita täältä