Elämyksellinen työharjoittelu: Essin kokemuksia

elämyksellinen työharjoittelu

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös mun mahtava työharjoittelu. Aika on mennyt tosi nopeasti ja viisi kuukautta työharjoittelua on tullut täyteen. Nyt on aika siirtyä kohti valmistumista ja uusia haasteita.

Aloitin työharjoittelun täällä Elämyslahjoilla helmikuun alussa. Esittelypostauksessani kerroin pitäväni Elämyslahjojen ideasta ja tämä tunne on vahvistunut entisestään. Mielestäni on mahtavaa antaa lahjaksi uusia kokemuksia ja mieleenpainuvia muistoja.

Olen saanut tehdä monipuolisesti erilaisia työtehtäviä ja oppinut paljon niin markkinoinnista kuin Elämyslahjoista yrityksenä. Olen tullut harjoittelun myötä paremmaksi kirjoittajaksi ja ymmärrän nyt myös paremmin, millainen teksti, kuva ja markkinointi toimii.

Pääsin heti alussa työskentelemään ystävänpäivän ja naistenpäivän kampanjoiden parissa. Äitienpäivä ja valmistujaiset olivat keväällä myös suuria juttuja. Parhaiten jäi mieleen äitienpäivän katugallup, jossa tiedustelimme äideiltä, mitä he haluaisivat äitienpäivälahjaksi ja jaoimme elämyslahjakortteja.

Tuotoksiani on näkynyt täällä blogin puolella, uutiskirjeessä, Facebookissa ja Instagramissa. Lisäksi olen lisäillyt uusia tuotteita verkkokauppaan ja avustanut digitiimiä. Kaikista mieluisin työtehtävä on ollut somekanavien päivittäminen. Alussa oli vaikeaa keksiä postausten ja uutiskirjeiden aiheita, mutta kun elämykset ja kategoriat tulivat tutummaksi, oli niiden keksiminen helpompaa.

Bonuksena olen saanut kokea useita elämyksiä ja sehän on tietysti ollut tässä harjoittelupaikassa paras osuus kivojen työkavereiden ohella! Seuraavaksi kerron pienet tarinat elämyksistä, joita pääsin testaamaan.

Taikurin salaisuus -pakohuonepeli

Tämä oli ensikosketukseni Elämyslahjojen elämyksiin. Tässä elämyksessä laitettiin heti aluksi ongelmanratkaisu- ja yhteistyötaidot testiin: pääsimme ratkomaan taikurin salaisuuksia. Huone oli hauska ja saimme ratkaistua mysteerin. Huonepakopelielämykset kuuluvat omiin suosikkeihini.

Rentoutuskellunta Float Kalliossa

Odotin jännityksellä kelluntaa ja hieman pelkäsin tankin kannen kiinni laittamista. Pelko oli kuitenkin turhaa. Ensimmäiseksi tunsin veden ja lämmön rauhoittavan voiman. Alussa soiva musiikki sai rauhoittumaan. Parasta oli keveys ja kiireen unohtuminen, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Haastavinta oli parhaan asennon löytäminen ja suolaveden pääseminen silmiini. Menisin ehdottomasti uudelleen, seuraavalla kerralla osaisin ehkä rentoutua nopeammin ja syvemmin!

EXITE Live Games -elämyspeli

Täällä ratkottiin pulmia kahdessa huonepakopelissä, peleissä nimeltään The Dungeon ja Diamonds in Danger. The Dungeon oli todella jännittävä! Diamonds in Danger -pelissä etsittiin rikollisten pakoreittiä ja ryöstösaalista. Selviydyimme molemmista huoneista ulos huippulukemin. Nämä huonepakopelit olivat ihan mahtavia, parhaimpia huonepakoja missä olen ollut!

Rush Finland – Hurvittelua trampoliinipuistossa

Trampoliinipuistossa oli ihan superhauskaa ja samalla sai hyvää liikuntaa. Parasta oli hyppiä suurella Freestyle-alueella, myös Airwalk oli hauska! Viimeiset voimat kulutettiin vielä pyörivän puomin yli hyppiessä Wipeoutissa. Tunti kului nopeasti ja seuraavana päivänä tuntui kyllä lihaksissa. Puistoon on päästävä uudelleen!

Hurjastelua VM Kartingilla

Pientä jännitystä oli havaittavissa, alussa ajelin aika hissukseen ja rauhassa. Lopussa uskalsin jo nauttia vauhdin huumasta eikä tarvinnut enää jarrutella joka mutkassa. Tämä elämys oli hurjastelua parhaimmillaan! Ajon jälkeen piti hetki rauhoittua, ennen kuin lähti oman auton rattiin liikenteen sekaan, olisi tehnyt mieli jatkaa hurjastelua.

Voin lämpimästi suositella Elämyslahjoja harjoittelupaikkana. Työkaverit ovat mahtavia ja tehtävät monipuolisia.

Elämysharjoittelija Essi kiittää ja kuittaa!

-Essi, Elämyslahjat

Kuinka pakopelihuone luodaan? Ammattilainen vastaa

emmi-karna

Emmi Kärnä on jyväskyläläinen pakohuonepelisuunnittelija, tarinankertoja ja toinen tosielämän peleihin keskittyneen Mysteerin perustajista. Mysteeri on laajalle Suomeen levittäytynyt ja pakohuonepeleistään tunnettu yritys, jonka tarjoamia elämyksiä pelataan Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Kuopiossa ja Porissa.

Mysteerikipinä syttyi nopeasti

Kärnä aloitti pakohuonepelien pelaamisen verkossa jo nuorena, ja ensikosketuksensa fyysisessä ympäristössä pelattaviin huoneisiin hän sai vuoden 2015 alussa suunnattuaan lyhyelle Tallinnanmatkalle poikaystävänsä Jussi Venäläisen kanssa. Kaksi kuukautta Tallinnan kokemuksen jälkeen pariskunta avasi Jyväskylään ensimmäisen pakopelihuoneensa, Siirin piinan.

  • ”Me ollaan sellainen pariskunta, että kokeillaan kaikkea omituista. Me katsottiin silloin Tallinnassa tammikuussa, että luvassa oli räntää vaakatasossa. Eksyin TripAdvisoriin ja siellä tuli se “live escape room” -termi vastaan. Mentiin kokeilemaan, tultiin ulos ja todettiin, että tää on meidän juttu.

    ”Homma lähti käyntiin aika nopeasti, mutta Jussilla on toisaalta myös yrittäjätaustaa. Mä olen pitkään harrastanut tarinoita kaikissa muodoissa, luin paljon kirjoja ja katsoin elokuvia jo tosi pienestä pitäen. Pitkäaikainen näytelmä- ja tarinaharrastus yhdistyivät sitten tähän, että syntyi intohimo alkaa tekemään meidän omia pelejä.”

suunnittelu2

Uuden huoneen synty alkaa teeman valinnalla

Kärnä on sittemmin ehtinyt suunnittelemaan laskentatavasta riippuen jo 15–20 pelihuonetta. Mysteerillä pakopelihuoneet suunnitellaan yleensä tiimissä ja Kärnä kertookin, että kolme henkilöä on paras lukumäärä henkilöitä osallistumaan uuden huoneen suunnitteluun. Työ alkaa teeman valinnalla.

  • ”Huoneen päämäärä asettaa tunnelman, niin tiedetään, millaisia asioita lähdetään hakemaan. Sen jälkeen me aletaan miettimään tarinaa. Me ei tehdä ympäristöön vaan tarinaan pohjautuvia pelejä. Käytännössä aluksi päätetään, mitä päähenkilölle on tapahtunut tai tapahtuu pelin aikana. Sen jälkeen vasta mietitään, onko paikkana tämän työhuone, koti tai mitä se voisi ollakaan. Sen jälkeen mietitään, mitä kyseisestä ympäristöstä voisi löytyä ja yleensä niistä jutuista alkaa rakentua puzzleja eli tehtäviä.

    ”Seuraavaksi kehitetään mahdollisimman iso määrä puzzleja vapaan ideoinnin vaiheessa, jossa heitetään pöydälle kaikki, mikä vain tulee mieleen. Myöhemmin niistä sitten katsotaan, mikä toimii ja mikä ei. Ensimmäinen suunnitelma koitetaan hahmottaa geometrisesti meidän suunnittelijoiden päässä, ja sitten me piirretään. Se on aika paljon mielikuvilla leikkimistä.”

Suunnitelma elää myös rakennettaessa

Suunnittelun jälkeen alkaa työläs rakennusvaihe, jossa on yleensä mukana 3–8 henkilöä vastaamassa eri tehtävistä. Materiaalit huoneisiin löytyvät joka puolelta. Nettikirppikset, perinteiset kirpputorit, kuolinpesät ja antiikkikaupat on koluttava läpi jokaista huonetta rakennettaessa.

  • ”Rakentamisvaihe on kaikkein vaikein, periaatteessa iso osa suunnittelutyöstä tapahtuu myös huoneen rakentamisen aikana.  Meillä voi olla ajatus tehtävästä, mutta saatetaan keksiä sen paras toteutustapa vasta rakentamisvaiheessa. Materiaalin etsiminen on ehkä jopa kaikista vaikein vaihe, kun tiedämme tarvitsevamme jotain tiettyä. Se on välillä vähän tuurikauppaa, mutta sen takia prosessin täytyy antaa elää. Jos me löydetäänkin jotain parempaa kuin mitä etsittiin, niin silloin on oltava valmis muuttamaan suunnitelmaa.”

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2018-3-19-kello-11-36-23

Huoneen työstämisessä menee yhteensä 30–45 päivää. Lisäksi aika ajoin täytyy luopua myös toimivista pelihuoneista ja vaihtaa ne uusiin ideoihin, kun asiakkaat kaipaavat uusia haasteita. Mysteerillä huoneita on ehditty vaihtamaan jo useasti.

  • ”Huoneen elinkaari määräytyy pitkälti sen mukaan, missä kaupungissa se sijaitsee ja kuinka paljon potentiaalista kävijäryhmää löytyy. Pakopelien kiroushan on se, että ne on kertakäyttöisiä. Se on ongelma, mitä alalla ei ole vielä hirveän hyvin onnistuttu ratkaisemaan. Näissä pienemmissä kaupungeissa huoneen elinkaari on 1,5–2 vuotta, mutta mitä isompi kaupunki, niin sitä harvemmin niitä joudutaan vaihtamaan.”

Ideoista ei Mysteerillä ole pulaa

Kärnän suosikkikirjojen, -elokuvien ja -pelien pienet elementit ujuttautuvat Mysteerin huoneisiin. Monipuolisuutta pelien sisältöön tuovat kaikki Mysteerin työntekijät omalla panoksellaan.

  • ”Yksi selkeä vaikuttaja on ollut [Kiekkomaailma-sarjan kirjoittaja] Terry Pratchett, sieltä on tullut tietynlainen huumorintaju meidän kaikkiin peleihin. Me yritetään kätkeä huoneisiin piilotettuja vitsejä mukaan sillä tasolla että kaikki ei niitä tajua.

    ”Meillä on siitä hyvä tilanne, että meillä on 40 hyvin luovaa ja eri asioista kiinnostunutta ihmistä, jotka tuo omia vaikuttimiaan sekaan. Jos olisi pelkästään minun vaikuttimista kiinni, niin siinä alkaisi varmasti toistaa itseään. Meillä on tosi erilaisia ihmisiä jotka osallistuu omilla tavoillaan. Meillä on jopa liikaa ideoita, mutta liian vähän aikaa. Vaikeempaa on pitää ne hyvät ideat mielessä: mullakin on niin laho pää, että saatan keksiä idean aamulla ja unohtaa sen iltapäivään mennessä.”

dsc_7393-3

Kärnä itse on käynyt pelaamassa noin 50 pakohuonepeliä läpi ja ottaa mieluiten peliseuraksi poikaystävänsä. Kaksikon kemiat toimivat myös pelien timmellyksessä, mutta myös ammattilaisilla on omat haasteensa huoneiden selvittämisessä.

  • ”Kahden hengen tiimiksi ollaan ihan hyvä parivaljakko. Meidän suurin haaste on kuitenkin siinä, että me sorrutaan liian usein ajatteluun, että arvoitus on tehty jollain tietyllä tavalla. Sitten me ei osata enää ajatella sitä eri tavalla, me ei osata hylätä meidän omia ideoita. Me ollaan myös ihan surkeita etsijöitä, jos pöydällä on palapelin palanen niin me ei sitä löydetä.

    ”Pelisuunnittelutapoja on monia erilaisia, kaikki ei todellakaan tee niin kuin minä. Oikeastaan parasta on muiden huoneita pelatessa se, kun huomaan, että jotain on tehty täysin eri tavalla. Siinä näkee muiden näkökulmaa ja miten pelisuunnittelija on ajatellut kyseisen tehtävän.”

Oletko ratkoja vai fiilistelijä?

Kärnä jakaa huonepakopelifanit kahteen leiriin: niihin, jotka pelaavat ratkomisen ilosta ja niihin, jotka haluavat uppoutua syvälle pelin tarinaan. Osa meistä jää ihastelemaan huoneen kulisseja, toiset uppoutuvat täysin tehtävien ratkomiseen ennätysaika tavoitteenaan. Kärnä toteaa, että molempien kävijäryhmien toiveet tulee täyttää saman pelin sisällä.

  • ”Tarina on mulle aina tärkeä, mutta ongelmien ratkaisemiseen uppoutuminen on tosi tyypillistä. Luulen, että siinä tapahtuu jotain meidän aivoissa, ettei siinä pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin ratkomiseen. Itse ajattelen huonetta enemmän kokonaiskokemuksena kuin pelkästään pelinä: miltä se tuntuu, millainen draaman kaari on vai onko sitä ollenkaan, ja liittyvätkö arvoitukset itse tarinaan. Mä olen ehkä liiankin kriittinen siitä, kuinka hyvin tarina tukee peliä.

    ”Meillä käy oikeastaan kaksi eri pelaajatyyppiä: toiset tulevat pelaamaan uppoutuakseen ympäristöön ja tarinaan. Yksi pelaaja sanoi tosi osuvasti kerran, että pakopelit ovat niille elokuviin verrattava viihdemuoto. Sitten mä myös tiedän, että toiset haluavat tulla pelaamaan ratkomisen tunteen ja onnistumisen riemun takia. Pelisuunnittelijan näkökulmasta täytyy aina muistaa, että pelejä tehdään molemmille tyypeille.”

vedenalaisen-turun-aarre-4

Erikoistumalla jokainen kävijäryhmä otetaan huomioon

Kärnän mielestä alalla alkaa näkyä yhä enemmän teknologisia apuvälineitä. Nuorella alalla on tilaa kokeilla erikoisia ratkaisuja ja Kärnä toteaakin, että alalla erikoistuminen on lisääntymässä myös Suomessa.

  • ”Pakohuonepeliala on kerennyt olla Suomessa nyt neljä vuotta. On ollut hyvä seurata sivussa myös Yhdysvaltojen markkinoita: kaikki mitä tapahtuu niillä markkinoilla, tapahtuu todennäköisesti myös Suomessa jossain vaiheessa. Teknologia tulee lisääntymään peleissä jossain mielessä. Jotkut huoneet voivat olla pelkästään teknologiaa, mutta on edelleen myös niitä pelaajia, jotka ennemmin haluavat kokea pelin nykymuodossa kuin nauttia uusimmista vempaimista.

    ”Olen huomannut viimeisen vuoden aikana, että ala alkaa erikoistua Suomessakin. Nyt on tullut ensimmäiset kauhupelit Helsinkiin, ja kuulin että sinne olisi alkanut tulemaan myös erityisesti perheille sopivia pelejä. Peliyritykset alkavat erikoistumaan tiettyihin osa-alueisiin ja se tarkoittaa, että ne tekevät parempia pelejä omalle yleisölleen.”

Yhdessä tekemisen riemu on kehitystä tärkeämpää

Pakohuonepelien perusidea fyysisen ympäristön tutkimisesta yhteistyössä kavereiden kanssa tulee Kärnän mielestä säilymään jatkossakin ennallaan. On kuitenkin mahdollista, että virtuaalitodellisuuden kikat tulevat joskus täydentämään myös Mysteerin pakopelejä.

  • ”Me ollaan toistaiseksi sanottu, että halutaan keskittyä tosielämän peleissä ja tuoda pelaajille yhdessä tekemisen riemua. Vielä ei kuitenkaan voi sanoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Lisätty todellisuus [Augmented reality, AR] voisi sopivassa kontekstissa toimia meille. Silloin täytyisi miettiä, miten se oikeasti tukisi peliä niin, ettei se olisi vain uusi siisti teknologinen lisä.

    ”Faktahan on, että teknologia tulee kehittymään yhä nopeammin ja on paha arvioida, ollaanko kohta siinä pisteessä, että kaikki pelaaminen tapahtuu visiiri silmillä. Mä kuitenkin haluan uskoa, että tosielämän pelit ovat tulleet jäädäkseen muodossa tai toisessa. Pakopelihuoneet on ensimmäisiä esimerkkejä siitä, kuinka digitaalisesta tulee taas analogista – tuntuisi vähän hassulta, jos se haluttaisiin tehdä taas toisin päin.”

Varaa läheisillesi lahjakortti Mysteerin pakohuonepeleihin täältä!

– José, Elämyslahjat

Tommin tarina: Perunapellolta elämysmarkkinointiin

img-20180204-wa0003

Tommi on Elämyslahjojen digimarkkinointipäällikkö ja työskennellyt kanssamme jo vuodesta 2013 lähtien. Haastattelimme nyt itsensä haastamisesta nauttivaa Tommia ja pohdimme, mikä Elämyslahjoissa viehättää ja ajaa häntä työssään eteenpäin.

Miten Elämyslahjojen taipaleesi on tähän mennessä kulkenut?

”Olin aluksi Elämyslahjoilla harjoittelussa ja digitaalisen markkinoinnin kurssilla, ja ihastuin sitten siinä digimainontaan. Aluksi vastasin hakukoneoptimoinnista ja kirjoitin sisältöä, mutta homma kasvoi ja piti palkata uusia työntekijöitä. Rupesin vetämään pientä tiimiä ja siinä se rooli sitten kehittyi.

”Mä oon vähän semmonen että janoan uusia haasteita, niin siirryin tekemään Facebook-markkinointia. Käytin siihen verta, hikeä ja kyyneleitä, pari vuotta painettiin kovasti töitä ennen kun alkoi tuloksia näkymään. Määrätietoisuus on yks mun vahvuuksista ja se kannatti. Tänä vuonna oon taas uusien työntekijöiden ansiosta pystynyt tekemään semmosia asioita, mitä ei aiemmin ehtinyt.”

Suosikkielämyksesi?

”Suosikkielämykseni on illallinen pimeässä, suosittelen ehdottomasti. Todella erilainen ravintolaelämys, hyvät ruoat ja sä syöt pimeessä, se on niin vaikeeta! Haarukan ja veitsen käyttö on ihan mahdotonta, mä kaavin ruoan kädellä suuhun suoraan lautasen reunalta, se oli muuten ihan mahdotonta. Muutkin söi ihan miten sattuu, kauhee kilinä kuulu ja oli hauskaa. Sitä fiilisteli jokaista palaa ja miltä se maistu. Oli kokemus, et miten sen ruuan saa suuhun ja ruoka-annoksissa oli paljon kerroksia.

”Meidän äiti täytti joku aika sitten sitten 50 vuotta, me järjestettiin sillon porukoille tyttöystävän kanssa kotona oma illallinen pimeässä. Laitettiin yks huone ihan kokonaan pimeäksi, niillä oli huivit silmien edessä. Oli tosi paljon järjestämistä et saatiin huone pimeäksi, ja tarjoileminen oli tosi vaikeeta, ei meillä ollut mitään pimeänäkölaseja. Piti myös rakentaa esteitä, ettei huoneeseen tulis liikaa valoa kun ovi aukee. Oli tosi haastavaa tarjoilla säkkipimeessä ja antaa juotavaa. Mitään ei kaatunut, ihme kyllä.”

karting elämyslahjat

Ilkka ja Tommi lähdössä radalle.

Oletko käynyt testaamassa monia muita elämyksiä? Millaisista elämyksistä tykkäät?

”Joo, oon mä niitä jonkin verran käyny testaamassa. Turussa illallinen pimeässä -loungen lisäksi oon ollut ajamassa kartingii ja kahdessa pakohuonepelissä. Pääkaupunkiseudulla oon käyny testaamassa hevosratsastusta, Cantina Westissä oon käynyt syömässä. Tallinnassa kävin isolla rahalla rakennetussa kauhuelämyksessä, jossa kerrotaan Tallinnan historiaa interaktiivisen tarinan kautta, ja ravintolassa kävin syömässä hyvää villisikaa.

”Mulle se suurin elämys on kuitenkin tehdä tätä digimarkkinointii ja haastaa itseään, kyl mä tykkään istuu tääl tietokoneen takana naputtelemassa.

”Joskus mä halusin kokeilla benjiä ja laskuvarjohyppyä, mut ne ei kyl enää kiinnosta. Mä tykkään matkailla, käydä ulkomailla ja kokee uusii kulttuureja. Opiskeluaikana käytin kaikki rahat matkailuun, niistä ei tullut materiaa mutta tuli henkistä pääomaa. Tykkään kans käydä tyttöystävän kanssa ravintolassa syömässä. Emmä semmosta extreme-hommaa enää hae, se oli 10 vuotta sitten. Oon ehkä vähän rauhottunut sillä saralla.”

Mikä tekee Elämyslahjoista sinulle hyvän työpaikan?

”Itsenäisyys. Tämä on mukava työpaikka, saa haastaa itseään. Elämykset itsessään on semmosta itsensä haastamista, kuten vaikka benjihyppy, digimarkkinoinnin saralla saa samalla tavalla haastaa itseään. Tää on itsestä kiinni, ja se tekee Elämyslahjoista hyvän paikan työskennellä. Tääl on mukavia ihmisiä kans töissä, joiden kanssa keskustelen erilaisista asioista.”

flowpark Tommi

Tommi Turun Flowparkissa.

Mikä motivoi sinua työssäsi?

”Aamun aloituksessa mua motivoi erilainen työpäivä: neljä muuta aamua olen markkinointitoimistossa, niin siellä on tosi hektistä. Täällä mulle on tosi selkeetä mitä teen ja pystyn tekemään ne paljon huolellisemmin. Mulle on tärkeetä se, että teen työpäivän aikana niitä asioita, joilla on kaikkein isoin vaikutus. Tässä pystyy ite oppii uutta ja samalla Elämyslahjat hyötyy siitä.

”Sillon kun 13-vuotiaana menin perunapellolle painamaan, nii ai että oli raskasta. Näin myöhemmin kiitän kovasta koulusta, sen jälkeen oli helppo mennä myyntihommiin. Joku sano että on raskasta, myin lasia, ei mun mielestä. Sen jälkeen menin torille myyjäksi, oli taas kova työtahti, mutta oli se lepposta verrattuna siihen perunapeltohommaan. Sit mä menin töihin pankkiin, siellä työtahti oli semmonen että mä saavutin kaikki myyntitavoitteet, kävin koulutukset, menin jäätävällä vauhdilla eteenpäin, oli niin iisiä olla pankissa koska oli ollut kovia työpaikkoja alla.

”Elämyslahjatkin oli kovaa kaks ekaa vuotta ja välillä olin aivan loppu. Kolmantena vuonna tilanne muuttu ja mä oon saavuttanut semmosen pisteen, että oon tän homman päällä, tässä on helppo olla. Mä oikeesti rentoudun tekemällä näitä hommia.”

Entä motivoiko elämysten ilosanoman levittäminen?

”Välillä mä kyllä unohdun tänne numeroiden taakse. Kun tulee myyntii, nii mä motivoidun siitä. Mut mun mielestä meissä jokaisessa asuu pieni hyväntekijä ja on toikin semmosta maailmanparantamista, että ostetaan elämyksiä ja käydään jossain syömässä eikä osteta tavaraa nurkkiin. Mut se on ehkä semmosta pienen ongelman fiksaamista, isomman fiksaaminen on sitten vaikeeta.

”Mut oon kyllä nyt lähiaikoina huomannut, että pienen ihmisen teko vaikuttaa: jos jotkut yksittäiset ihmiset rupee puhuu että kasvisruokavalio on hyväksi ympäristölle, niin siitä tulee massa-aalto. Yksittäisten ihmisten teoista ne asiat lähtee. Ehkä se ois hyvä, että ostetaan vähemmän tavaraa. Se saattaa olla yks piilevä syy, miks mä oon tässä.”

Uskotko, että Elämyslahjoilla voisi olla muuttavaa vaikutusta suomalaisiin?

”Uskon kyllä, että voi olla vaikutusta kulutuskäyttäytymiseen, mehän ohjataan ihmisiä käyttämään palveluita tuotteiden sijaan. Me tuetaan pienyrittäjyyttä, tuodaan näkyvyyttä niiden tarjontaan ja tehdään ostoprosessi helpoksi. Ihmiset tekee palveluita, palvelut tuo töitä – tuotteita tekee robotit ja ne on tehtaissa tehotuotannolla. Pidetään työpaikkoja ja rahat Suomessa, niin siinä mielessä tää on hienoa toimintaa.”

– José, Elämyslahjat

Vauhtia uudelle uralle Elämyslahjojen avulla

blogikaroliine

 

Syksy on oiva aika tarttua haasteisiin. Moni aloittaa uuden treeniohjelman tai toteuttaa elämäntapamuutoksen. Minä aloitin markkinoinnin harjoittelun Elämyslahjoilla. Harjoittelupaikka on viimeinen askeleeni kohti valmistumista Laurean-ammattikorkeakoulusta ja ensimmäinen askeleeni kohti uutta jännittävää uraa markkinoinnin parissa. Täällä oppimani taidot ovat ponnahduslautana kohti unelmien työuraa.

 

Elämyslahjojen innostavan tiivis työporukka pitää huolen siitä, että yksikään päivä ei ole tylsä. Täällä hommia saa tehdä hymy huulillaan. Uskon, että oma asenteeni ja ripaus onnea ratkaisee sen, mitä mahdollisuuksia tulevaisuus tuo mukaan. En malta odottaa, mitä kaikkea pääsen kokemaan ja oppimaan!

 

 

pjimage

 

Olen ehdottomasti aineettomien lahjojen kannattaja. Minulla on 19 vuoden urheilutausta yhdistettynä matkailualaan. Kaikista kirkkaimmat muistoni ovat tiiviisti sidottuna arjesta erottuviin elämyksiin. Vahva kilpailuhenki rohkaisee aina ylittämään itseni. Rakastan oppia uutta tai rentoutua rakkaimpien kanssa, mutta mikään ei ylitä kihelmöivää adrenaliinin piikkiä. Vaikka olen kokeiluissani melko rohkea, en mistään hinnasta suostuisi menemään sukeltamaan. Pyrin mieluummin lähemmäs taivasta. Toiveissani on jo pitkään ollut kuumailmapallolento. Talvisurffaus kuulostaa myös makeelta!

 

 

Värikästä syksyä

Karoliine Kaisti

Jannikan haastattelu

Tällä kertaa haastattelimme Jannikaa, joka on markkinoinnin harjoittelijana Elämyslahjoilla. Jannika on 21-vuotias nainen Siuntiosta, joka opiskelee kolmatta vuotta Laurea-ammattikorkeakoulussa. Jannika on Elämyslahjoilla harjoittelussa viisi kuukautta, jonka jälkeen opiskelut jatkuvat opinnäytetyön parissa. Harrastuksiin kuuluu golf ja koirien ulkoiluttaminen.

img-20170710-wa0018

Koetko olevasi enemmän nautiskelija vai seikkailija?

 

Koen olevani molempia. Välillä haluan lähteä testaamaan hurjia ja uusia asioita. Olen kuitenkin huomannut etten ole samanlainen hurjapää kun olin nuorempana. On kuitenkin myös päiviä kun haluaa nauttia vain elämän pienistäkin asioista.

 

Mitä teet vapaa-ajallasi?

 

Vapaa-ajalla tykkään viettää aikaa perheeni, poikaystäväni sekä ystävieni kanssa. Perheeseemme kuuluu myös kaksi pientä koiraa, joiden kanssa tulee ulkoiltua muutama kerta päivässä. Olen pelannut golfia pienestä pitäen, joten varsinkin kesäisin tulee vietettyä paljon aikaa golfkentillä. Hyvä seura, kivaa tekemistä ja herkullista ruokaa ovat asioita joista nautin eniten vapaa-ajalla.

 

Missä näkisit itsesi 5 vuoden päästä?

 

Toivottavasti olen valmistunut ammattikorkeakoulusta ja työskentelen markkinoinnin parissa. Luultavasti asun jossain pääkaupunkiseudulla poikaystäväni sekä suloisen koiran kanssa. Toivon että 5 vuoden päästä asiat ovat hyvin ja nautin elämästä.

 

Onko sinulla joku huono ominaisuus, josta haluaisit päästä eroon?

 

Minun tulisi päästä eroon kärsimättömyydestä. Välillä menetän hermoni liian helposti, jos asiat eivät tapahdu juuri sillä hetkellä haluamallani tavalla.

 

Mikä on sinun tämän kesän odotetuin juttu?

 

Odotan tältä kesältä monia asioita. Toivon pääseväni koittamaan kaikkia siistejä elämyksiä, joissa voi kokeilla vähän omia rajoja. Sen lisäksi odotan kuumia kesäpäiviä, kivoja golftapahtumia, ystäväni häitä sekä tietysti polttareita!

 

Mitä et ikinä pystyisi tekemään?

 

En haluaisi mennä mihinkään todella ahtaisiin ja pelottaviin paikkoihin, varsinkaan jos siellä olisi jotain käärmeitä tai ötököitä. Enkä haluaisi ikinä syödä mitään ällöttävää kuten toukkia. Elämyksistä en pystyisi ikinä kokeilemaan benjihyppyä, sillä pää alaspäin roikkuminen hirvittää.

 

Mikä on ollut opiskelemisessa kaikkein kivointa ja ikävintä?

 

Opiskelun kautta on saanut paljon uusia ystäviä sekä päässyt mukaan erilaisiin projekteihin. Kivointa on kun on itse päässyt ideoimaan ja toteuttamaan asioita. Projekteissa myös oppii paljon omista ja muiden työskentelytavoista. Ikävintä on ollut kun tehtäviä on kerääntynyt ja on ollut vaikeaa palauttaa niitä ajallaan. Välillä on myös mennyt hermot huonosti ohjeistettujen tehtävien kanssa.

 

Mitä elämystä haluaisit kokeilla seuraavaksi?

 

Kuumailmapallolentoa ehdottomasti! Siinä olisi sopivasti jännitystä ja samalla pääsisi katselemaan upeita maisemia. Haluaisin päästä myös testaamaan Wine in the Dark elämystä. Olen viinien ystävä ja haluaisin ehdottomasti oppia niistä lisää. Silmät sidottuna viinien maistelu kuulostaa todella houkuttelevalta.

 

Inkan haastattelu

Elämyslahjojen tiimi on tiivis ja lämminhenkinen. Tiimissä on tällä hetkellä myös kolme vauhdikasta ja seikkailuhenkistä markkinoinnin harjoittelijaa. Tänään haastatteluvuorossa on Inka, 22-vuotias tradenomiopiskelija. Hän opiskelee kolmatta vuotta Haaga-Helian Ammattikorkeakoulussa Porvoon Campuksella. Inka on äskettäin muuttanut Helsinkiin, mutta on kotoisin Kouvolasta. Työharjoittelua on nyt takana jo 3 kuukauden verran.

 

img_4268

 

Koetko olevasi enemmän nautiskelija vai seikkailija?

 

Itse olen enemmän nautiskelija. Seikkailut ja hurjat jutut ovat kivoja silloin tällöin, mutta viihdyn paremmin omalla mukavuusalueellani rauhallisessa tekemisessä. Huimapäisimmissä tempauksissa tyydyn mielummin katselemaan vierestä kun muut hurjastelevat.

 

Mitä teet vapaa-ajallasi?

 

Parasta on ihan vain olla ja rentoutua. Vietän aikaa läheisten ja ystävien kanssa, herkuttelen, katselen sarjoja ja leffoja ja lenkkeilen.. Kivoja perusjuttuja!

 

Onko sinulla jokin ominaisuus, josta haluaisit päästä eroon?

 

Stressaan pienistäkin asioista usein liikaa. Haluaisin oppia elämään enemmän hetkessä ja olemaan murehtimatta liian paljon turhasta.

 

Mikä on / oli sinun tämän kesän odotetuin juttu?

 

Odotin kovasti Ruisrock-festareita, jotka olivatkin viime viikonloppuna! Niissä on ‘’sitä oikeaa kesäfiilistä’’; aurinkoa, hyvää musiikkia, ruokaa ja ystäviä. Mukavuudenhaluisena valitsin kuitenkin telttailun sijasta hotellimajoituksen.

 

Mitä et pystyisi ikinä tekemään?

 

Hieman korkeanpaikankammoisena en kyllä pystyisi hyppäämään laskuvarjohyppyä vaikka siitä maksettaisiin. Pelkkä ajatus vapaapudotuksesta kilometrien korkeudesta kammottaa. Ei minun juttu ollenkaan, adrenaliiniryöpyt mielummin maantasalla, kiitos! 😀 

 

Mikä on ollut opiskelemisessa kaikkein kivointa ja ikävintä?

 

On ollut hienoa huomata itse, miten opiskellessa on kehittynyt ja oppinut paljon uutta ja erilaista. Näitä taitoja on myös päässyt toteuttamaan erilaisissa käytännön tilanteissa. Opiskelu on myös aiheuttanut toisinaan paljon stressiä, jonka avulla tulee kuitenkin annettua kaikkensa.

 

Missä näkisit itsesi 5 vuoden päästä?

 

5 vuoden päästä toivoisin olevani kivassa oman alani työssä, jossa viihdyn hyvin ja pääsisin toteuttamaan ja kehittämään itseäni. Eläisin arkea josta nautin, läheiset ihmiset ympärilläni. Toivoisin myös, että olisin siihen mennessä päässyt jo matkustelemaan pidemmäksi aikaa jonnekin kauas.

 

Mitä elämystä haluaisit kokeilla seuraavaksi?

 

Olen haaveillut jo pitkään pääseväni kokemaan elämysten klassikon, eli kuumailmapallolennon. Olisi upeaa päästä kokemaan se pian. Lentäminen lämpimässä kesäillassa auringon laskiessa kuulostaa melkein liiankin hyvältä!