”Kovin usein vein tyhjän haarukan suuhun…” – Lue kokemukset Illallisesta pimeässä

Illallinen pimeässä on herättänyt suurta suosiota – eikä ihme, onhan kyseessä ainutlaatuinen elämys. Monia kiinnostaa, miten syöminen pilkkopimeässä onnistuu ja eroaa normaalista tavasta aterioida. Kysyimmekin elämyksen testanneilta tiimiläisiltämme miltä syöminen pimeässä tuntui. Kenties kokemukset auttavat sinua päättämään, olisiko tämä oikea lahja läheisillesi ja kävisitkö itsekin kokeilemassa elämystä:

Katri:

”Pimeässä syöminen tuntui jännittävältä. Jotenkin ajatus siitä, etten näe mitä suuhuni laitan, oli todella jännittävä. Selvittelin ennakkoon sitä, voiko tilanne olla esim. sellainen, että joutuisin syömään jotain, joka olisi ehkä itselleni todella vastenmielistä. Näin ei käynyt.

Itse syöminen ei ollut hankalaa. Alussa toki ehkä vähän hidasta, mutta pimeässä syömiseen tottui aika nopeasti. Tosin nyt kun ei nähnyt lautasella olevaa ruokaa, tuli lautanen kyllä koluttua todella tarkkaan tyhjäksi. Ruoka oli niin hyvää, ettei sitä halunnut jättää yhtään lautaselle. Makuaistikin tuli ehdottomasti paremmin esille.

Elämys tuntui kaiken kaikkiaan jännittävältä. Elämys oli mieleenpainuva. Voisin ehdottomasti suositella ja mennä uudestaan.”

Kristiina:

”Ensimmäinen kerta oli kieltämättä todella jännittävä. Muistan jännittäneeni mm. sitä, miten löydän aterimet, vesilasin ja muut välineet. Jännitin myös sitä, miten pystyn olla täysin pimeässä tilassa parin tunnin ajan.

Syöminen oli mielenkiintoista – joka toisella haarukallisella ruokaa tuli suuhun ja joka toisella haarukka oli tyhjä. Oli vaikea koota haarukkaan ruokaa tasaisesti, kuten yleensä teen, kun syön valoisassa.

Ruoka maistui todella hyvälle, mutta en osaa sanoa oliko makuaistimus vahvempi kuin normaaleissa olosuhteissa.

Elämys oli jännittävä, hauska, ja erilainen uusi kokemus. Voisin suositella ja olen käynyt uudemmankin kerran kyseisessä elämyksessä. Suosittelen tätä kaikille hyvän ruoan ystäville. Aiheesta riittää puhuttavaa edelleen, tosi kiva ja erilainen elämys.”

Alina:

”Ennen elämystä minulla ei juurikaan ollut ennakko-odotuksia, enemmän jännitystä uuden asian äärellä.

Itse syöminen pimeässä ei ollut erityisen hankalaa kun siihen tottui, mutta ei tietysti erityisen helppoakaan. Kovin usein vein tyhjän haarukan suuhun…

Makuaisti ei ainakaan omalla kohdalla tullut paremmin esille, mutta sitä kiinnitti enemmän huomiota ruoan koostumukseen ja rakenteeseen.

Kaiken kaikkiaan kiva elämys, uudet kokemukset ovat aina tervetulleita. Voin suositella muillekin, ja kävisin mieluusti kokeilemassa muutkin pimeät ravintolat, jotta näkisin hieman eroja.”

Käy katsomassa kaikki Illallinen pimeässä -elämyksemme valikoimastamme.

”Voisin käydä päivittäin Illallisella pimeässä” – haastattelussa Elämyslahjojen maajohtaja Katri Pirinen

illallinen pimeässä

 

Miltä ruoka maistuu ja tuntuu, kun näkökyky on pois pelistä? Tämän ainutlaatuisen aistielämyksen pääsee kokemaan Illallisella pimeässä, jossa nimensä mukaisesti nautitaan laadukas, kolmen ruokalajin yllätysmenu sokkona, pilkkopimeässä ravintolassa.

 

Olet varmasti kuullut aikaisemminkin Illallisesta pimeässä, mutta tiesitkö, että tämä huikean suosittu illalliselämys on Elämyslahjojen kehittämä konsepti? Oman lusikkansa soppaan on upottanut Elämyslahjojen maajohtaja Katri Pirinen. Minulla oli ilo päästä kyselemään Katrilta Illallinen Pimeässä -konseptin taustoista ja hänen omista kokemuksistaan.

 

Kuka on Katri Pirinen? Katri kuvailee itseään yllätyshulluksi elämyslahjalaiseksi. Hän on työskennellyt Elämyslahjoilla reilut kolme vuotta ja vastaa tällä hetkellä maajohtajan ominaisuudessa Elämyslahjojen Suomen toiminnasta.

 

”Olen ollut kehittämässä Illallinen pimeässä -konseptiamme ja rakastan itse tätä elämystä yli kaiken. Voisin käydä päivittäin illallisella, mikäli se olisi vain mahdollista.”

 

Muutamassa vuodessa suomalaisten suosikkielämykseksi

 

Pimeitä illallisia on päästy Suomessa nauttimaan jo muutaman vuoden ajan. Katri kertoo Suomen ensimmäisen Illallisen pimeässä järjestetyn Helsingissä vuonna 2013. Kansainvälistä konseptia oli ennen Suomea järjestetty muun muassa Tallinnassa, Riikassa ja Vilnassa. Suomessa illallisia tarjoillaan ravintoloissa ympäri maan. Millä perusteella nämä yhteistyöravintolat valitaan?

 

”Yhteistyöravintoloilta vaaditaan hyvää mainetta, erinomaisia ruoka-arvosteluja ja motivoitunut henkilökunta. Illallisia halutaan pitää tasokkaissa ravintoloissa ja haluamme, että illallinen jää mieleen todella erikoislaatuisena elämyksenä.”

 

Elämyslahjat.fi tarjoaa yli 1000 erilaista elämystä, eli tarjonta on erittäin laajaa. Kuitenkin Illallinen pimeässä on pitänyt pintansa suosikkielämyksenä paljon hurjempien lento- ja rallielämysten rinnalla. Katri, miksi suomalaiset ovat ottaneet Illallisen pimeässä suosikkielämyksekseen?

 

”Illallinen pimeässä poikkeaa perinteisestä ravintolaillallisesta sen verran, että pelkästään tämä herättää paljon mielenkiintoa. Suomalaiset käyvät paljon ulkona syömässä, mutta välillä halutaan irrottautua perinteisestä kaavasta ja kokeilla illallisella jotain tyystin uutta. Lisäksi havaittavissa on positiivinen lumipalloefekti: kun joku saa lahjaksi tämän elämyksen ja käy kokemassa sen, ostaa hän mieluusti saman elämyksen lähipiirilleen lahjaksi.”

 

Illallinen pimeässä kutkuttaa sekä makuhermoja että vatsanpohjaa

 

Katrilla itsellään on takanaan lukuisia Illallisia pimeässä. Aina uutta ravintolaa avattaessa pidetään testi-illallisia, joihin myös hän osallistuu. Näin Elämyslahjat varmistaa, että kaikki toimii täydellisesti illallisen alusta loppuun. Lisäksi Katri vie usein asiakkaita ja yhteistyökumppaneita juuri pimeälle illalliselle. Mikä tällaiselle suurkuluttajalle kuin Katri on jäänyt Illallisesta pimeässä päällimmäisenä mieleen?

 

”Päällimmäisenä on mieleen jäänyt se, miten tutut maut ovat kovin hankalasti tunnistettavia. Lisäksi olen monesti yllättynyt iloisesti siitä, miten raaka-aine, joka ei ole ennen aivan yltänyt omalle suosikkilistalleni, on tämän kokemuksen myötä osoittautunut kokeilemisen arvoiseksi makuelämykseksi.”

 

Illallisen menu on aina mysteeri, jotta aistielämys on täydellinen makuineen, hajuineen ja suutuntumineen. Katri muistuttaa, että ennakkoon ilmoitetut erikoisruokavaliot otetaan aina huomioon, joten kaikki ovat tervetulleita illalliselle. Yllätysmenusta ja pimeästä tilasta johtuen jotkut saattavat vierastaa ajatusta Illallisesta pimeässä, koska he ajattelevat tunnelman olevan pelottava ja ruuassa olevan ikäviä yllätyksiä. Katri, mikä on viestisi heille?

 

”Tunnelma illallisella on jännittynyt, mutta se helpottaa illan edetessä. Mikäli tilaisuus käy ahdistavaksi, henkilökunta on ohjeistettu näiden tilanteiden varalle. Myös illastajille kerrotaan miten toimia, mikäli tilaisuus käy liian jännittäväksi. Kaiken kaikkiaan nämä tilanteet ovat laskettavissa yhden käsin sormin.”

 

Erityislaatuisesta konseptista huolimatta illalliselle saapuminen ei edellytä osallistujalta etukäteisvalmisteluja. Katri kuitenkin vinkkaa, että tilaisuuden luonteen vuoksi pukeutumiseen on mukava panostaa – siitäkin huolimatta, ettei vierustoveri näe, mitä sinulla on päälläsi.

 

Mitä seuraavaksi?

 

Illallinen pimeässä on ollut syntymästään lähtien menestys ja on laajentunut ravintoloihin ympäri Suomen. Konsepti on poikinut myös Wine in the Dark -elämyksen. Katri paljastaa, että tulevaisuus tuo tullessaan lisää pimeitä yllätyksiä.

 

”Sen, mitä seuraavaksi keksimme, pimitämme vielä toistaiseksi yleisöltä. Sen voin kertoa, että jotain todella ainutlaatuista, mieleenpainuvaa ja hyvää mieltä tuottavaa on nyt tulossa. Ja isosti!”

 

Eli stay tuned.

 

Kiinnostuitko? Tutustu tarjontaan tai lue kokemuksista

 

Illallista pimeässä järjestetään Helsingissä, Tampereella, Turussa, ja Jyväskylässä. Elämyksen voi ostaa yhdelle tai kahdelle henkilölle tai vaikka kokonaiselle ryhmälle, mikä mahdollistaa esimerkiksi mieleenpainuvan syntymäpäiväillallisen tai työporukan virkistyspäivän.

 

Kannattaa myös lukea elämystestaajamme Lindan kokemus omasta illalliskokemuksestaan.

 

annikkakoskelainen

 

– Annika, elämyskirjoittaja

Illallinen pimeässä – aistit valloilleen!

illallinen pimeässä

Yleinen totuushan on, että yhden aistin heikentyessä, muut vahvistuvat. Sain tuta tästä, kun pääsin kokeilemaan Elämyslahjojen Illallinen pimeässä -konseptia viime keväänä ja kokemus toden totta oli varsin mullistava!

 

Aivan ensimmäiseksi saimme laput silmillemme ja seurueemme johdatettiin pimeään ruokasaliin. Yritimme vain arvailla minkälainen huone olisi, kunnes hetken päästä silmiemme totuttua pimeään laput poistettiin silmiltämme. Emme pystyneet näkemään ketään, mutta tietenkin keskustelemaan ja hahmottamaan istumajärjestystä pöydässä. Tarjoilijat avustivat, kertoivat koko syömisproseduurista ja ohjasivat kätemme lautasille, haarukoille ja veitsille ja viinilaseille, jotta osaisimme sitten itse pimeässä ottaa ne.

 

Sitten seurasi vihdoinkin ruokien vuoro. Merellinen tuoksu täytti koko huoneen ja arvailimme mitäköhän saisimme eteemme. Mielestäni tuoksu muistutti seesamöljyssä paistettua lohta, mutta sitten totuus paljastui, saimme kampasimpukkaa! Mahtavaa, onnistunut tarjoilu, hieman tosin ahdistavaa kun ei nähnyt lautasta – ei kai lautaselle jäänyt yhtään kampasimpukkaa?

 

Pääruuaksi paljastui peuraa perunapyreessä. Maku oli taas onnistunut, ja pimeässä syödessä tuntui, että ruokaa olisi ollut paljon ja tulinkin nopeasti täyteen, vaikka annoskoot olivat ihan normaalit ravintola-annokset. Jälkiruuaksi saimme ihanan marenki-kermavaahto-marjakulhon, joka sopii muutenkin minkä tahansa aterian päälle, mutta pimeässä kun ei pystynyt näkemään miltä annos näyttää, eri elementtien suutuntuma korvasi ulkonäön moninkertaisesti. Marengin suloisen makea rapeus yhdistettynä kermavaahdon höttöön ja kosteuteen, sekä marjojen muodot ja maut korostuivat.

 

Kun valot pikkuhiljaa laitettiin päälle, saimme nähdä annokset jotka meille oltiin tuotu, ja purimme kokemukset. Maut pääsivät hyvin valloilleen, ja vannoutuneena foodiena kokemus oli avartava, ja suosittelen kaikille, vaikkapa testaamaan omia makunystyröitään, kuin myös viihtymään vaikka työporukassa. Keskustelua ainakin riittää uudessa tilanteessa.

 

Makujen sinfonia voisi kuvata kokemusta parhaiten. Ruuosta, eikä asetelmasta voinut nauttia silmillä, joten tuoksu ja maku kompensoi sitäkin enemmän ja jopa huonoinkin maistaja löysi annosten vivahteet.

– Linda, onnekas elämystestaaja

 

Näkökulma: illallinen pimeässä heikkonäköisen silmin

Kun illalliselta sammuttaa valot, makuaisti terävöityy, eikä pöytäseuruetta häiritse kännykän räpläys. Valoisassa kabinetissa asiakas laittaa mustat lasit silmilleen. Ravintola Tiiliholvin tarjoilija kertoo illan kulusta, tarttuu käteen ja ohjaa asiakkaan kabinettiin illalliselle. Illallinen pimeässä on alkamassa. Parituntinen, jonka aikana pitäisi suoriutua kuudesta ruokalajista sokkona. Pimeässä illallistaminen ei ole uusi keksintö. Maailmalla niitä on järjestetty jo useita vuosia.

 

Tässä on tuoli, tässä on pöydän reuna, tarjoilija neuvoo. Onneksi tarjoilijan ääni on rauhoittava, sillä paniikki pyrkii kurkkuun. Ensimmäinen asiakas kopeloi tuolia ja istuutuu. Tarjoilija johdattaa loput illallisen osallistujat, noin 10 henkilöä, pöytään. Hetki hiljaista odotusta. Valot sammuvat viereisestä huoneesta ja ovi sulkeutuu. Asiakas ottaa lasit silmiltään, huoneessa on aivan pimeää. Illallinen pimeässä alkaa! Tervetuloa! Minä olen Mari Ojala, teidän emäntänne tänään, illan pimeä emäntä.

illallinen pimeässä

Pimeä emäntä Mari on itse vaikeasti heikkonäköinen. Mari on ollut syntymästään asti heikkonäköinen ja on työskennellyt Tampereen seudun Näkövammaisilla erilaisissa keikkatöissä 25 vuotta. Koulutukseltaan Mari on yo-merkonomi, sosiaali- ja terveydenhuollon sihteeri ja vammaistyön lähihoitaja. Hänellä on paljon kokemusta näkövammaisena elämisestä ja näkövammaisten parissa toimimisesta. Mari on opiskellut sekä näkevien kouluissa että näkövammaisten kouluissa. Hänellä on kokemusta myös pimeiden kahviloiden vetämisestä useiden vuosien ajalta, joten ruokailun luotsaaminen luonnistuu jouhevasti. Omia kokemuksia on kertynyt paljon erilaisista tilanteista näkövammaisena – varsinkin Intia tarjosi elämyksiä kaikille aisteille.

 

Asiakasta Ahdistaa. He haluavat nähdä mitä syövät!

 

Aluksi käydään emännän kanssa läpi, mitä pöydältä löytyy. Asiakas taputtelee pöytää. Hän löytää vesipullon, lasin, ruokailuvälineet ja lautasliinan. Tarjoilija tuo pimeänäkölasien avustamana ensimmäiset maistiaiset. Pimeässä näkyy vain pimeänäkölasien punainen valo. Pöytäseurue pyrskähtelee, sillä tarjoilija on kuin Terminaattorista. Ruokia odotellessa Mari ehdottaa palikkatestiä. Jokainen nappaa edessä olevasta pussukasta palasen ja yrittää sovittaa sen oikeaan koloon. Vaikeaa… Yksinkertaisilta kuulostavat asiat muuttuvat hankalaksi, kun yksi aisti on pois pelistä.

 

Asiakkaan alkuruokalautasella on kolme ruokalalajia. Katkarapu tunnistetaan helposti. Vasemmalla on jokin merenelävistä tehty kakku. Asiakas hylkää haarukan ja hipelöi lautasta sormin. Onko se tyhjä? Ahdistus helpottaa, vaikka ei tiedä, mitä suuhun lapioi. Maisteluun keskittyy, ruuan rakenne ihmetyttää ja monia tuttuja makuja alkaa epäillä. Tarjoilija kantaa eteen uuden ruuan. Vaahdon makua ei tunnista, mutta mädin rakenne on tuttu. Poks, poks, ne rouskuvat suussa. Yhdessä annoksessa maistuu riista. Peuraa?

 

Veitsen käyttäminen ei luonnistu, joten asiakas tunkee palasen kokonaisena suuhun. Ei hyvä idea. Oikealla on jokin mureke, jonka rakennetta tai makua ei osaa yhdistää mihinkään. Epävarmuus ja ahdistus palaavat. Ja jälleen uusi ruokalaji: asiakas maistaa sitruunamelissan ja hunajan. Parasta ruokailussa on arvuutella muiden kanssa, mitä lautaselta löytyy. Eikä kukaan räplää kännykkää. Se on virkistävää. Jälkiruoka yllättää. Keskellä on mousse, josta erottuu valkosuklaa ja salmiakki tai lakritsa. Oikealla maistuu tyrni. Vai oliko se sitä sittenkään? Tarjoilija tulee viimeisen kerran huoneeseen, sytyttää pienen kynttilän. Ruokailun päätteeksi tarjoilija kertoo eri ruokalajien sisällön. Osan asiakas maistoi oikein, mutta osassa meni metsään. Peuraa lautasella ei ollut, eikä salmiakkia. Ruoka-aineet vaihtuvat kausittain. Enempää en paljasta.

 

Täältä pääset tutustumaan tarkemmin illalliseen pimeässä.

 

Teksti,

Mari Ojala, pimeä emäntä

 

Illallinen pimeässä @ Tiiliholvi (Tampere)

Ondessa3_small

Lifestyle-blogia pitävä Ondessa kävi kokeilemassa uutta elämystä Tampereella ja kirjoitti tuntemuksistaan pilkkopimeässä.

Sain marraskuun lopussa pressikutsun Elämyslahjojen kautta johonkin uuteen ja suoraan sanoen jännittävään tilaisuuteen. Söimme nimittäin illallista pimeässä. Joo siis kuulitte aivan oikein! Nyt varmaan kaikki miettii, että miten pimeessä syöminen on edes mahdollista? Noh, kyllä se oli.

Tampereella paikkana toimii kaunis kellariravintola Tiiliholvi. Ensimmäinen askel oli se, että venailtiin noin 10 hengen porukalla pääsyä pimeään huoneeseen. Meille pohjustettiin vähän mitä tulee tapahtumaan, ja sen jälkeen kaikille jaettiin silmälaput. Sitten hovimestari saattoi meidät kaikki vuoron perään kabinettiin pyödän ääreen istumaan. Tietysti aloin heti käsilläni tunnustelemaan missä kaikki haarukat/veitset/lasit oli ja taiteilin siinä samalla itelleni myös lasiin vettä.

illallinen_500px

Ruoka-annoksia ei kerrota etukäteen (enkä nytkään paljasta yllätystä). Tietysti varausvaiheessa kannattaa ilmottaa, jos on esim. kasvisruokailija tai mahdollisista allergioista.

Tilassa oli meidän lisäksi kanteleensoittaja ja ”tupaemäntä”. Molemmat oli näkövammaisia, joten heillehän se oli aivan normipäivää olla ”pimeässä”. Voin kuvitella kun ne naureskeli meille, kun oltiin alussa niin avuttomia 😀

Sitten meille alettiin tuomaan ruokia pöytään. Menu sisälsi kolme ruokalajia ja kaksi väliruokaa. Nyt taas joku miettii, että miten se tarjoilu sitten onnistu? Vastaus on: pimeäkiikareilla. Aika hieno suoritus hovimestari Mika Lintulalta. Kaikki lautaset oli täydellisesti meidän edessä, eikä kenenkään tarvinnu saada mitään ylimäärästä syliinsä.

Ruokailu muuten oli erittäin jännä kokemus. Vaikka makuaisti selvästi voimistu pilkkopimeässä, niin ruoat ei aina olleetkaan niin itsestäänselvyyksiä. Siinä sitten vuoron perään porukka huuteli aina välillä erilaisia ruoka-aineksia, mitä oli mieleen tullut annosta syödessä (ruoat paljastetaan lopuksi) 😀

Ondessa_Tiiliholvi_small

Tunnelma oli tosi rento, mutta omituinen. Välillä musta tuntu, kun olisin ollut jossain aivan eri maailmassa. Kaikki aistit (miinus näköaisti) parani potenssiin 100 ja kabinetti jossa oltiin, tuntu todella tiiviiltä tilalta livemusiikin soidessa taustalla. Oikeesti se ei ees ollu mikään pieni huone, mutta pimeys jotenkin huijas sitä tilan tuntua.

Voin muuten tunnistaa, että käytin röyhkeesti sormia monta kertaa apuna syömisessä, jos en saanut haarukalla kunnon otetta. Välillä taputtelin lautasta ympäriinsä varovasti, että olinko jo varmasti syönyt kaiken? :D:D:D Mulle tuli jossain vaiheessa mieleen, että täällä on kuitenkin joku piilokamera, ja sitten syömisen päätteeksi meille näytetään kuinka idiootteja kaikki oli hahhaha. Ei sentäs 😉

Mitä tää lysti sitten maksaa? Koko setti on 80€ per naama ja mun mielestä ihan joka sentin arvonen. Tää ei oo kuitenkaan sellanen joka viikkonen kokemus, et hei mennäänkö taas syömään pimeetä illallista?? 😀 Tai mistä sitä tietää, jos jollain on vähän erilaisia mieltimyksiä haha…

Ondessa_Tiiliholvi2_small

Teksti: Ondessa
Alkuperäinen artikkeli (julkaistu kirjoittajan luvalla)